Kissanpeti on se paras paikka

Luna sen kun kasvaa ja kasvaa... mutta vielä mahtuu Luminan kissanpetiin (kyllä, peti on ostettu kissanpetien puolelta Zooplussasta ;) Jotenkin kuitenkin peti käykin nukkuessa kummasti pieneksi...

  Koirat eivät meillä saa hyppiä miten sattuu, ja
sänkyyn ei siis ole lupa mennä. Tosin Lumina 
saa joskus tulla luvan kanssa, kunhan pentu 
ei sitä näe. Nyt olikin oiva hetki antaa 
Luminan nauttia oleilusta sängyssä :)

Kuvasarjan otokset on otettu toissaviikon viikonlopulta, mutta edelleen sinnikäs Luna kiepauttaa itsensä Luminan petiin...

Luminan 11kk kuvia

Löysin arkistoista Luminasta muutaman kuvan, joiden lisäys tänne blogiin jäi vaan syksyllä tekemättä. Kuvissa Lumina pohjoisen maisemissa aika karvattomana, ikää reilut 11 kk, eli pakollinen karvaton kausi siis meneillään ;) Aika rimpulaltahan tuo tyttönen näyttää kun silmä on tottunut tuuheampaan versioon...

Ystävänpäivätervehdys

Hyvää ystävänpäivää! <3

12 vko Luna

Tällä viikolla ollaan saatu koissuleille rokotukset, kyläilty ja kahviteltu, autoiltu ja shoppailtu tutussa Stockan tavaratalossa, jossa ihanat myyjät antavat herkkuja ja silityksiä. Torstaina meillä kävi Mango australiankelpie, Lunaa viikkoa nuorempi tyttönen - aika kipakka tapaus sellainen ;) Kovasti piti tyttöjen koittaa näyttää kummalla isompi ego. Ensi kerralla ulkoilmatreffit lienevät sopivammat tälle kaveriparille... Perjantaina pääsimme tutustumaan iki-ihanaiseen havannankoira Huugoon http://hugonelamaa.blogspot.com/ Huugon kanssa leikki sujui sievästi, vaikka Luna kyllä intoutui ärisemään ja haukkumaan. Yksi lemppari oli ravata eteisen ja olkkarin väliä Huugon lelu suussa - Huugo tietysti kannoila perää pitämässä :)
Ruokapuolella tapahtui ruokavaliomuutosta. Acana aiheuttaa löysänpuoleisia ulosteita ja toisinaan meheviä tuoksupommeja, jotenka koitamme mitenkä Muschin kuivamuona passaisi.

 Lunan ja Luminan mielestä ois jo ruoka-aika...

Osataan me jakaa!

Lumina yrittää huijata Lunaa piilottamalla luut itselleen...

Missä ovat luut???

Missähän luut tosiaan ovat?

 

  En ole nähnyt en...

 

  Luna hiipii verhon taakse etsimään luita, ja Lumina 

hakee luut takaisin esiin vartioidakseen paremmin aarteitaan  

 

  Heii... täällähän ne luut, nyt nappaan ne kun

Lumina ei huomaa.

 

  Ei hitsi, valeasuni paljastikin minut

 

  Jospa tassulla yltäisin...

 

  Koitan hiipiä nyt kun

Lumina lepuuttaa silmiään...

 

  Ääh, se olikin vain koiran unta.

 

  Jospa tuolin alta... ei...

 

  Tuolin takaa!

 

  Eikä, Lumina hokas mut...

 

  Pliis...

 

  Mitäs jos jakaisitte aarteet?

 

  Jaa, enpä tullut ajatelleeksi...

 

  Mulle toi!

Pakkaspäivän kuvia

Viikon tapahtumia

Tällä viikolla ollaan Lunan kanssa tapailtu uusia koirakavereita ja kyläilty. Maanantaina nähtiin Musto ja Salli, lapinkoirat. Musto aikuisena uroksena ei pahemmin Lunasta ilahtunut että kivaa kun pääsee pennun kanssa peuhaamaan, mutta Sallista löytyi paremmin seuraa. Hieman kyllä ujostutti ja ärsytti kun toinen niin pitkään tykkäsi vain makoilla... Hienosti Luna oli pissaamatta sisälle eikä jättänyt hampaan jälkiä muistoksi kyläilystä :) Tiistaina Viivi-dalmis kävi kylässä. Viivi olikin erinomainen aikuisen malli, jota Luna kovasti koitti komentaa haukkumalla, mutta Viivi näytti arvonsa, jolloin olikin parempi luikkia vikkelästi pakoon. Lauantaina nähtiin Tarmo-sheltti, jonka kanssa löytyi Lunan alku-ujosteluiden jälkeen yhteinen leikin sävel. Kovaa menoa Tarmo Lunaa juoksuttikin. 

Autossa on siis tullut vikistyä ja haukuttua muutaman kilometrin verran tälläkin viikolla. Onneksi Luna kuitenkin rauhoittuu autossa melkoisen nopsaan, mutta treeniä autokäyttäytymisen kanssa on vielä. 

Luminan kanssa oli treeneissä torstaina möllikisat, siis ihan sellaiset harjoituskisat. Oltiin sitten kolmansia, muuten meni hienosti, mutta seuraamisessa oli sitä vanhaa tuttua maan nuuskimista. Ohjaajaa tietenkin jännitti jonnin verran, vaikka siltä ei tuntunut, mutta Lumina sen taisi silti huomata... Näitä vaan lisää!

Tänään meillä oli viikon viimeiset treffailut, kun porukka eri ikäisiä pentuja kokoontui Ruskon A-katsastuksen parkkipaikalle. 

Pentupainia

Autoharjoitukset boksissa jatkuivat, kun Lunan kanssa matkattiin tutustumaan uusiin pentukavereihin, Lottaan, Helmiin ja Taikaan. Luna ei pahemmin arastellut, vaan paineli muiden mukana iloisesti. Noh, loppuajasta leikkiä säesti äristykset ja muristukset. Ihan niin kuin Luminan kanssa leikkiessä. Luna ei taida olla paras mahdollinen kaveri arkajaloille. Ehkäpä vahvan aikuisen koiran sopivan napakka ojennus voisi olla silloin tällöin tarpeen Lunalle. Tyttö kun aikalailla tuntuu kävelevän Luminan yli, jos sille päälle sattuu. Katsotaan josko eräs Viivi pääsisi meillä käymään :)

Stockalla

Lunta on tuprunnut melkein tupaan saakka, ja takapihan matalat aidat alkoivat käymään entistäkin matalammiksi. Ei auttanut muu kuin tarttua lapioon ja kaivaa vallihaudat aitojen viereen. Kaivuulumesta muotoutui kolme kukkulaa, joista se korkein saavutti heti suosionsa oivana tähystyspaikkana. Ja onnistuuhan vuorenvalloitus -leikkikin siinä! 

Luna ja Lumina takapihan tähystyspaikalla.

Luna pääsi tutustumaan uusiin tuoksuihin tänään, kun kävimme Stockmannilla. Olimme liikenteessä heti aamusta, jolloin ihmisvilinää ei vielä ole. Luna oli oikein reipas, mutta hieman kyllä jänskätti kaikki uusi, koska turkki alkoi hilseilemään. Luna kulki hienosti parkkihallissa, hississä, liukuportaissa (sylissä) ja eri osastoilla siinä välissä.

Stockmannin lemmikkiosastolla.

Kuvapäivitystä

 Luna testailee Luminan heijastinliivejä.

Hyvin sopii!

Luna on pienen hetken paikallaan.

 Lintujen äänet kiinnostavat kovasti.

 Tänään käytiin kyläilemässä, 

- pitäähän tämä ihana karvamatto testata unilla

Ensimmäinen yö

Nyt on ensimmäinen yö takana ja se sujuikin oikein hyvin. Luna meni ihan omin toimin nukkumaan, tosin ei häkkiinsä vaan vessaan Luminan petiin. Lumina valitsi makkarissa olevan kantokopan parhaimmaksi paikaksi - vessaanhan ei mennä ellei joku käske ;) Yö taisi kulua ainakin kummempia ikävöintejä, kun emme vinkumisiin heränneet. Aamulla oli pissat ja kakat lattialla ja nukkumapaikat olivat vaihtuneet, kantokopassa nukkui Luna ja vessassa Lumina. Tänään harjoiteltiin yksinoloa, oman nimen tunnistamista ja luoksetuloa. Lumina on alkanut painimaan Lunan kanssa ja välillä otetaan hieman totisemminkin ja sitten onkin rauhoittuminen paikallaan. Ulos Luna osaa pyytää aika hienosti ja vahingoilta ollaan vältytty niinä aikoina kun ollaan oltu paikalla valveilla. Ruokahalu on Lunalla melkoinen, kaikki menee mitä saa. Pitää tarkkailla että tyttö pysyy sutjakkaana. Vieraitakin on jo käynyt ja uudet tuttavuudet on otettu avosylin vastaan kuitenkaan turhia hösöttämättä. Kovasti Luna tykkää kivuta syliin ja niin pentunen nukahtaakin oikein mielellään.

Taas ois nälkä

Ruuan jälkeen väsyttää

Lumina jaksaa odottaa että jotain herkkua tippuisi

 ...kunnes väsy voittaa

Luna kotiutuu

Eipä tiennyt Lumina aamulla herätessään mitenkä se elämä tänään muuttuisikaan... Hyvästit yksinäisyydelle ja tylsyydelle! Tänään nimittäin haettiin Luna! Reilun parin tunnin ajomatka sujui mainiosti, Luna nukkui enimmäkseen ja muutaman kerran pysähdyttiin pissalle. Kotiin kun päästiin ja saatiin kaikki nurkat haisteltua ja askel takaisin Lunamaisen rohkeaksi, pääsi Lumina portin takaa paremmin tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Hieman Lumina kummasteli, mutta alkoi pian leikkimään. Pientä omistushalua on rakkaimpia leluja kohtaan, mutta eiköhän Lumina pian totu siihen että on vain kivaa, kun pääsee repimään possua saparosta kaverin kanssa.



Luna hetkeä ennen tutusta kodista lähtemistä

Luna ja Ivan-veli <3

Lumina ja Luna pikkuisten tikkuluiden kimpussa

Lunalle luu maistuu

Välillä on mukava kivuta syliin levähtämään

Joulumieltä

                                         Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2012!!!

Aika aikuistua

Jaahas, Luminan on aika aikuistua, sillä meille on tulossa muutaman viikon päästä pikkuinen koiravauva, joka alla olevassa kuvassa ottaa lunkisti vajaan viiden viikon ikäisenä.

Ehkä pitää vain hieman korjata tuota sanaa pikkuinen, sillä pentu on meille tullessaan jotakuinkin jo Luminan kokoinen, ellei isompi. Kyseessä ei siis ole ennätysvauhtia kasvanut mitteli vaan itäsiperianlaika. Niinpä meidän onkin ollut nopeutettava Luminan aikuistumista vauhdilla, jotta uuden kaverin sopeutuminenkin sujuisi paremmin. Ei sentään kahta koiravauvaa kerralla kestäisi ;) Lumina on jo hyvin tottunut elämään portin takana vessassa, jossa iltaisin nukkumaanmenoaikaan lempipaikka on pyykkikaapin ja lattian väliin jäävä rakonen. Sinne Lumina hilaa itsensä pistäen pään piiloon, sillä aikaa kun itse vielä harjaan hampaitani. Ihme että se haluaakin tunkea itensä niin ahtaaseen paikkaan, mutta se varmasti tuntuu turvalliselta kun kaapin pohja painautuu tiukasti selkään ;) Makuuhuoneessa nukkumisessa ei sinänsä ole mitään huonoa, paitsi Luminan tapauksessa. Jos jokin vaate, etenkin miehentuoksuinen sattui jäämään yöksi lattialle, oli se melko varmasti merkattu, jos ei nyt läpi- niin ainakin puolimäräksi. Tyttö pissaili innolla myös omaa petiään(?) Pissailu loppui melkoisen lyhyeen Luminan nukkumapaikan siirryttyä turvallisen portin taakse, jossa kyllä on kaksikin petiä. Toinen pedeistä on kissan (tällä nimellä ostettu kaupasta) ja toinen sohvatyyny. Nämä ovat saaneet jäädä rauhaan yöllisiltä merkkailuilta. Yöt siis saadaan nukkua levollisesti. Kotoa lähtö on ollut edelleenkin ja useimmiten jollain asteikolla äänekäs. Viimeistään parkkipaikan kohdalla on kuullut haukkumista. Naapureita tämä ei onneksi häiritse, sillä mekastusta kestää vain 10-15 minuuttia. Mutta kuitenkin. En haluaisi tämän tavan kopioituvan pennulle. Toinen asia on ovikellolle haukkuminen, mikä on nyt ihmeen helposti saatu loppumaan. Tosin emme ole vielä päässeet testaamaan tätä muiden kuin oman väen toimesta. Keinona toimi hyvin suihkepullon suihkaus haukusta ja kehu kun ei haukkunut. Muutaman suihkautuskerran jälkeen Lumina oivalsi, että parempi pitää mölyt mahassa, niin saa sitten iloisen kehutulvan ja ah niin ihanaa ruokaa! Tänään ramppasin ees taas ulkona, ja käytin samaa suihkepulloa, kun Lumina jäi sisälle haukkumaan. Vaikka sanotaan, että se on palkinto koiralle kun palaa sisälle torumaan. Noh, jotainhan tässä pitää yrittää, ja näyttäisi auttavan :) Jatkamme siis harjoittelua :)

Treenipuolella tiistaisin meillä on agility, joka on osoittautunut haasteelliseksi näin ensikertalaiselle, jolle ei ole tekniikkapuoli hallussa edes ihan perusteiden osalta ja se näkyy Luminan suorituksessa, tietenkin. Mutta innokas koira auttaa yrittämään, vaikka sitä kuinka sekoilisi omissa askeleissaan :) Torstaisin on möllitoko, jossa suurimpana haasteena lienee motivoiminen. Tai näin luulen, sillä Lumina herpaantuu haistelemaan edellenkin, ei siis jaksa koko aikaa seurata minua. Ohjaajastahan sekin vika tietysti löytyy. Pitäisi jaksaa ja osata olla motivoivampi. Extra hyvät herkut auttavat kyllä tässä aikasen hyvin :) Nyt on projektina rakentaa hyppyeste, jotta pääsen kotonakin treenailemaan estehyppyä. Osat on jo mitattu ja sahattu, enää puuttuu osien yhteen liittäminen!

Luminan aikuistamisessa on auttanut edellä mainittujen asioiden lisäksi vähempi huomioiminen. Tässä on pitänyt terästäytyä molempien kaksijalkaisten. Etenkin on pitänyt kiinnittää huomiota huomioimattomuuteen kotiin tullessa. Ja sehän on auttanut luonnollisesti myös yksinolon suhteen. Luminan kasvatuksen lisäksi on alkanut kodin muokkaaminen taas kerran pentuturvalliseksi. Hesarien keräily on jo aloitettu pissarumbaa varten, hihna ja panta hommattu. Vielä pitäisi ostaa häkki, josta toivottavasti tulee pennun lempipaikka :)

Onnea 1-v. Lumina!

Lumina sai 1-v. synttärilahjaksi suurtakin suuremman luun. Tai pitäisikö sanoa suutakin suuremman luun, sillä Lumina ei saanut luuta kannettua, koska se ei vain mahtunut suuhun. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut ja Lumina viihtyikin koko illan luun kimpussa. Lumina sai lahjaksi myös röhkivän possun - edellinen kun on jo niin moneen kertaan tikattu että ei enää jaksa röhkiä. Possu ei vain ehtinyt kuviin asti...


  Lumina & luu luvan kanssa sohvalla.

Onnea kovasti Luminan siskolle ja veljille! :D

Ekat möllikisat, Lumina 10,5 kk

Eilen oli OKKn tokon seuracup Haukkukeitaalla. Rohkaistuin ihan harjoituksen vuoksi ilmoittautumaan Luminan kanssa mölliluokkaan. Edellisestä kisakerrasta olikin ehtinyt kulumaan kymmenisen vuotta. Hieman siis jännitti, vaikka koitin olla mahdollisimman normaali ja rento. En tainnut siinä hyvin onnistua, sillä Lumina oli aika rauhaton, kiskoi hihnassa ja ravasi levottomasti. Kentällä Lumina ei millään jaksanut keskittyä kuin vain hetken kerrallaan. Sijaistoimintaako vai mitä kun nenä viisti maata pitkin aina vähän väliä. Positiivista oli se, että kun Lumina keskittyi, teki se sen mallikkaasti ;D Tyttö kuunteli ja toimi siis kun käskytin, mutta ajautui hajujen perään hiljaisten hetkien aikana. Noh, mehän lähdimmekin mukaan kokemuksia kartuttamaan, emme täydellisten suoritusten toivossa. Kuitenkin ja ihme kyllä saimme kovasti kehuja! Meistä on kuulemma varmasti pitkälle, kun Lumina tokoili innokkaasti ja ohjaajakin suoriutui kuin ennenkin kisannut :) Tämä mielessä jaksetaan treenata seuraavia koitoksia varten!


Luminan pisteytykset mölliluokassa

Luoksepäästävyys 9,5 (kerroin 1) yht. 9,5
Paikallaolo 0 (kerroin 3) yht. 0
Seuraaminen kytkettynä 9,5 (kerroin 2) yht. 19
Liikkeestä maahanmeno 6 (kerroin 2) yht. 12
Luoksetulo 7,5 (kerroin 3) yht. 22,5
Kokonaisvaikutus 9,5 (kerroin 1) yht. 9,5

Yhteensä 72,5 / 120 p.


Luoksepäästävyydessä Lumina nousi ylös. Paikallaolossa ei ekalla käskyllä jäänyt maahan (nousi ylös kun sanoin toisen kerran maahan, eli olisi pitänyt sanoa vain kerran käsky, niin kuin olimme harjoitelleet) ja makasi nätisti paikoillaan kunnes liikkeenohjaaja sanoi että voi palata koiran luo. Lumina taisi kuulla että palaa omistajan luo, koska lähti juuri sillä hetkellä tulemaan kohti. Palautin Luminan paikoilleen maahan, mutta en ehtinyt sanoa istu, kun Lumina ennakoi käskyn. Seuraaminen sujui muuten hyvin paitsi en osannut liikuttaa hihnakättä ihan luontevasti (välillä näytti kuin oisin antanut pakotteita hihnalla) ja Lumina eksyi välillä hajujen perään... Liikkeestä maahan Lumina meni hienosti, mutta lähti taas nenä maassa liikkumaan, ei siis pysynyt maassa. Korjasin. Luoksetulossa sama vaiva, ei jaksanut pytyä koko aikaa paikoillaan. Tuli kuitenkin hienosti käskystä luokse.

Joopa joo. Häiriötreeniä siispä vain kehiin :)

Uimataitoinen

Viikonloppuna Lumina pääsi maistelemaan mustikoita metsään ja uimaan! Jooh, Lumina on oppinut uimaan!! Viikko sitten Ylläksen reissulla Lumina näki vedessä jotain mielenkiintoista ja syöksähti laiturilta veteen. Onneksi apu oli vieressä ja hieman hämmentynyt tyttö saatiin ongittua takaisin kuiville. Sattuma ei kuitenkaan aiheuttanut traumoja, sillä myöhemmin samana päivänä Lumina ui vinhaa vauhtia rannalta erkanevan mamman luo. Olin kyllä erittäin ylpeä reippaasta tytöstä!

Lumina tutkailee minne uida seuraavaksi...

Jäljestystä

Luminan kanssa alkoi viikonloppuna jälkikurssi. Hyvin tytteli kulki nenä maassa, oli heti perillä mikä on homman nimi ja oli erittäin innoissaan. Niinkin innoissaan että ei meninannut pysyä puuhun sidotussa hihnassa kiinni vaan repi itsensä pannasta irti ja pakeni omin luvin jäljelle... Valjaat ovat hankinnan alla. Muurahaiset vain hieman häiritsivät työskentelyä. Makkaroiden kimpussa olevat öttiäiset olivat Luminan mielestä erittäin kurjia, eikä sellaista makkaraa voi mitenkään syödä, vaan pitää aivastella ja pyyhkiä ikävät hapot kuonosta sammalikkoon. Kokeilimme jälkeä laittamalla makkarat muovirasioihin, ja se tepsi. Murkut pysyivät poissa ja sitten homma oli oikein kivaa!!



Lumina poseeraa sievästi Kultatiellä

Tokoilua

Olipas aikaa sitten viime päivityksen... Juhannus oli ja meni ja me vietimme sen Ylläksen uljaissa maisemissa. Lumina oli reipas tytteli ja jaksoi kivuta Ylläksen huipulle asti. Alas sitten tarvittiinkin apuja kun rupesi pikku tassuja väsyttämään ja sylikyyti maistui makoisammalta. Reissulla Lumina pääsi myös veneilemään ja viihtyi ihmeen hyvin menossa mukana, ei ollut keinumisista moksiskaan. Kuvia Ylläksen valloittajasta tulossa...

Meillä oli tänään viimeinen kerta tokon alkeiskurssilla Haukkukeitaalla. Kahdeksan kerran kurssi alkoi toukokuussa. Kauhesti ollaan opittu ja kauheasti on vielä opittavaa. Yksi kotitehtävä oli opettaa jokin temppu. Olin jo aikaisemmin yrittänyt opettaa selälle pyörähtämistä eli "kuolemista", mutta eihän siitä tullut mitään kun en jaksanut itse pitkäjänteisesti opettaa, olin siis laiska. Tokokurssin kotitehtävä kuitenkin antoi potkua ja sain Luminan hokaamaan mikä on homman nimi. Luminaa kuolee nyt missä vaan kun kaivaa aseen eli tekee kädestä aseen. Niin ja makkaran eteen sitä tekee neiti melkein mitä vain. Me paukutettiin temppua niin kovasti että Lumina rupesi tarjoamaan kuolemista pyytämättä. Tytöllä on muutenkin taipumus tehdä sellainen liike mistä itse tykkää. Esimerkkinä tänään kurssilla seuraamisessa kun olisi pysähtyessä pitänyt normisti istahataa viereen, niin Lumina meni lennokkaasti maahan. Treenattavaa siis riittää.