Aika aikuistua

Jaahas, Luminan on aika aikuistua, sillä meille on tulossa muutaman viikon päästä pikkuinen koiravauva, joka alla olevassa kuvassa ottaa lunkisti vajaan viiden viikon ikäisenä.

Ehkä pitää vain hieman korjata tuota sanaa pikkuinen, sillä pentu on meille tullessaan jotakuinkin jo Luminan kokoinen, ellei isompi. Kyseessä ei siis ole ennätysvauhtia kasvanut mitteli vaan itäsiperianlaika. Niinpä meidän onkin ollut nopeutettava Luminan aikuistumista vauhdilla, jotta uuden kaverin sopeutuminenkin sujuisi paremmin. Ei sentään kahta koiravauvaa kerralla kestäisi ;) Lumina on jo hyvin tottunut elämään portin takana vessassa, jossa iltaisin nukkumaanmenoaikaan lempipaikka on pyykkikaapin ja lattian väliin jäävä rakonen. Sinne Lumina hilaa itsensä pistäen pään piiloon, sillä aikaa kun itse vielä harjaan hampaitani. Ihme että se haluaakin tunkea itensä niin ahtaaseen paikkaan, mutta se varmasti tuntuu turvalliselta kun kaapin pohja painautuu tiukasti selkään ;) Makuuhuoneessa nukkumisessa ei sinänsä ole mitään huonoa, paitsi Luminan tapauksessa. Jos jokin vaate, etenkin miehentuoksuinen sattui jäämään yöksi lattialle, oli se melko varmasti merkattu, jos ei nyt läpi- niin ainakin puolimäräksi. Tyttö pissaili innolla myös omaa petiään(?) Pissailu loppui melkoisen lyhyeen Luminan nukkumapaikan siirryttyä turvallisen portin taakse, jossa kyllä on kaksikin petiä. Toinen pedeistä on kissan (tällä nimellä ostettu kaupasta) ja toinen sohvatyyny. Nämä ovat saaneet jäädä rauhaan yöllisiltä merkkailuilta. Yöt siis saadaan nukkua levollisesti. Kotoa lähtö on ollut edelleenkin ja useimmiten jollain asteikolla äänekäs. Viimeistään parkkipaikan kohdalla on kuullut haukkumista. Naapureita tämä ei onneksi häiritse, sillä mekastusta kestää vain 10-15 minuuttia. Mutta kuitenkin. En haluaisi tämän tavan kopioituvan pennulle. Toinen asia on ovikellolle haukkuminen, mikä on nyt ihmeen helposti saatu loppumaan. Tosin emme ole vielä päässeet testaamaan tätä muiden kuin oman väen toimesta. Keinona toimi hyvin suihkepullon suihkaus haukusta ja kehu kun ei haukkunut. Muutaman suihkautuskerran jälkeen Lumina oivalsi, että parempi pitää mölyt mahassa, niin saa sitten iloisen kehutulvan ja ah niin ihanaa ruokaa! Tänään ramppasin ees taas ulkona, ja käytin samaa suihkepulloa, kun Lumina jäi sisälle haukkumaan. Vaikka sanotaan, että se on palkinto koiralle kun palaa sisälle torumaan. Noh, jotainhan tässä pitää yrittää, ja näyttäisi auttavan :) Jatkamme siis harjoittelua :)

Treenipuolella tiistaisin meillä on agility, joka on osoittautunut haasteelliseksi näin ensikertalaiselle, jolle ei ole tekniikkapuoli hallussa edes ihan perusteiden osalta ja se näkyy Luminan suorituksessa, tietenkin. Mutta innokas koira auttaa yrittämään, vaikka sitä kuinka sekoilisi omissa askeleissaan :) Torstaisin on möllitoko, jossa suurimpana haasteena lienee motivoiminen. Tai näin luulen, sillä Lumina herpaantuu haistelemaan edellenkin, ei siis jaksa koko aikaa seurata minua. Ohjaajastahan sekin vika tietysti löytyy. Pitäisi jaksaa ja osata olla motivoivampi. Extra hyvät herkut auttavat kyllä tässä aikasen hyvin :) Nyt on projektina rakentaa hyppyeste, jotta pääsen kotonakin treenailemaan estehyppyä. Osat on jo mitattu ja sahattu, enää puuttuu osien yhteen liittäminen!

Luminan aikuistamisessa on auttanut edellä mainittujen asioiden lisäksi vähempi huomioiminen. Tässä on pitänyt terästäytyä molempien kaksijalkaisten. Etenkin on pitänyt kiinnittää huomiota huomioimattomuuteen kotiin tullessa. Ja sehän on auttanut luonnollisesti myös yksinolon suhteen. Luminan kasvatuksen lisäksi on alkanut kodin muokkaaminen taas kerran pentuturvalliseksi. Hesarien keräily on jo aloitettu pissarumbaa varten, hihna ja panta hommattu. Vielä pitäisi ostaa häkki, josta toivottavasti tulee pennun lempipaikka :)