Lumina ja Luka ovat olleet kuuleman mukaan kohtuu kiltisti kaksistaan tällä viikolla. Vain joku päivä hiukan on ulvontakonserttia esitetty. Ei sen enempää. Hienoa! Ihmeen hyvin pikku neidin rakkokin on venynyt 9-8 tuntia. Ei siis pissan pissaa lattialle ole ilmaantunut kahtena työpäivänä!! Mahtavaa! Parina toisena päivänä vahinkoja oli sattunut, mutta se olikin odotettavissa.
Tiistaina kävimme Intiössä seikkailemassa pikkuisen, Luminaa pari viikkoa nuoremman shelttitytön kanssa. Luminaa rupesi jo ärsyttämään kun toinen ensin arasteli, eikä heti alkanutkaan leikkimään. Pitihän sitä sitten muutamalla haukahduksella toista tsempata, ja lähtihän se leikki vihdoin käyntiin :) Samalla oli tilaisuus treenata luoksetuloakin ohi kulkevien ihmisten avulla. Lumina tulikin hienosti luokse. Taisivat namit olla houkuttelevampia kuin vieraiden tervehtiminen.
Keskiviikkoiltana kävimme ensimmäisen kerran keskustan "vilinässä". Hihnassa kulkeminen sujui aika hyvin ja harjoittelimme taas hiukan seisomista. Mikäs siihen puuhaan paremmin sopikaan, kuin Rotuaarin pallon koroke! Lumina kulki reippaasti osoittamatta sen kummempaa kiinnostusta ohikulkijoihin. Tässä hämäyksenä toimi ainakin välillä toimiva namiautomaatti ;) Mutta eipä ollut tyttö pahemmin moksiskaan mistään, hälinästä, liikenteen melusta tai ihmispaljoudesta (onko Oulun keskustassa edes sellaista arki-iltana?). Noh, lastenrattaat hiukan pelottivat. ..ja ihastelevia katseita palleroinen taas keräsi.
Torstaina kävimme leikkimässä Talvikankaalla islanninlammaskoira Nappasen kanssa. Yhteinen sävel löytyi pennuilla ja pian saivat matot kyytiä! Yksi matto sai kyytiä myös kosteassa muodossa, kun Lumina päätti laajentaan reviiriään. Pahoittelut vielä matolle pissaamisesta. Vieraassa paikassa ulos pyytäminen ei taida onnistua kovin hyvin.
Perjantaina kävimme haistelemassa Maikkulan Musti&Mirrin nurkat, mutta etsinnästä huolimatta hakusessa olevaa hihnaa ei löytynyt. Nykyinen hihna, Lukan nahkainen näyttelyhihna kun on hippasen liian lyhyt.
Tänään sunnuntaina Lumina sai leikkiä aamuleikit pitkästä aikaa naapurin Nano-heelerin kanssa. Pihalta löytyi myös ihanaakin ihanampi aamupala, kebabit ranskiksilla. Ja kuka nostikaan sellaisen mellakan että oksat pois, kun yritin tyhjentää suuta moisesta moskasta... Jooh, enpä tiennytkään että suloisesta pikkupennusta voi lähteä niinkin raivokas ärinä! Onneksi olin ehtinyt tällä viikolla opettamaan Luminalle jätä-käskyn, ja onneksi hurja peto muisti sekä ihmeekseni vielä tottelikin sitä ja lauhtui takaisin lampaaksi. Lumina tietenkin kerta kiellon päälle syöksyi herkkukasan kimppuun ja houkutteli kaverinkin mukaan apajille. On se niin ehtivä, että ei meinaa pysyä perässä...
Viikkoon mahtui myös mm. kahvilakäyttäytymisharjoitteluja, autoajeluja, yksinoloharjoituksia autossa ja kotona sekä Myllyojan ostoskeskuksella ihmisten hyörinän ihmettelyä...
Nämä hurjan näköiset leikit ovat ihania Lukan ja Luminan mielestä. Joita leikitäänkin aina kun Lukalla on terveempi olo ja kivut taustalla. Kipuja siis on edelleen. On hyviä ja huonoja päiviä. Pitää vain odotella niveltenhoitokuuri loppuun ja toivoa parasta.