3,5 kk

Lumina ja Luka ovat olleet kuuleman mukaan kohtuu kiltisti kaksistaan tällä viikolla. Vain joku päivä hiukan on ulvontakonserttia esitetty. Ei sen enempää. Hienoa! Ihmeen hyvin pikku neidin rakkokin on venynyt 9-8 tuntia. Ei siis pissan pissaa lattialle ole ilmaantunut kahtena työpäivänä!! Mahtavaa! Parina toisena päivänä vahinkoja oli sattunut, mutta se olikin odotettavissa. 

Tiistaina kävimme Intiössä seikkailemassa pikkuisen, Luminaa pari viikkoa nuoremman shelttitytön kanssa. Luminaa rupesi jo ärsyttämään kun toinen ensin arasteli, eikä heti alkanutkaan leikkimään. Pitihän sitä sitten muutamalla haukahduksella toista tsempata, ja lähtihän se leikki vihdoin käyntiin :) Samalla oli tilaisuus treenata luoksetuloakin ohi kulkevien ihmisten avulla. Lumina tulikin hienosti luokse. Taisivat namit olla houkuttelevampia kuin vieraiden tervehtiminen.

Keskiviikkoiltana kävimme ensimmäisen kerran keskustan "vilinässä". Hihnassa kulkeminen sujui aika hyvin ja harjoittelimme taas hiukan seisomista. Mikäs siihen puuhaan paremmin sopikaan, kuin Rotuaarin pallon koroke! Lumina kulki reippaasti osoittamatta sen kummempaa kiinnostusta ohikulkijoihin. Tässä hämäyksenä toimi ainakin välillä toimiva namiautomaatti ;) Mutta eipä ollut tyttö pahemmin moksiskaan mistään, hälinästä, liikenteen melusta tai ihmispaljoudesta (onko Oulun keskustassa edes sellaista arki-iltana?). Noh, lastenrattaat hiukan pelottivat. ..ja ihastelevia katseita palleroinen taas keräsi.

Torstaina kävimme leikkimässä Talvikankaalla islanninlammaskoira Nappasen kanssa. Yhteinen sävel löytyi pennuilla ja pian saivat matot kyytiä! Yksi matto sai kyytiä myös kosteassa muodossa, kun Lumina päätti laajentaan reviiriään. Pahoittelut vielä matolle pissaamisesta. Vieraassa paikassa ulos pyytäminen ei taida onnistua kovin hyvin. 

Perjantaina kävimme haistelemassa Maikkulan Musti&Mirrin nurkat, mutta etsinnästä huolimatta hakusessa olevaa hihnaa ei löytynyt. Nykyinen hihna, Lukan nahkainen näyttelyhihna kun on hippasen liian lyhyt.

Tänään sunnuntaina Lumina sai leikkiä aamuleikit pitkästä aikaa naapurin Nano-heelerin kanssa. Pihalta löytyi myös ihanaakin ihanampi aamupala, kebabit ranskiksilla. Ja kuka nostikaan sellaisen mellakan että oksat pois, kun yritin tyhjentää suuta moisesta moskasta... Jooh, enpä tiennytkään että suloisesta pikkupennusta voi lähteä niinkin raivokas ärinä! Onneksi olin ehtinyt tällä viikolla opettamaan Luminalle jätä-käskyn, ja onneksi hurja peto muisti sekä ihmeekseni vielä tottelikin sitä ja lauhtui takaisin lampaaksi. Lumina tietenkin kerta kiellon päälle syöksyi herkkukasan kimppuun ja houkutteli kaverinkin mukaan apajille. On se niin ehtivä, että ei meinaa pysyä perässä...

Viikkoon mahtui myös mm. kahvilakäyttäytymisharjoitteluja, autoajeluja, yksinoloharjoituksia autossa ja kotona sekä Myllyojan ostoskeskuksella ihmisten hyörinän ihmettelyä... 

Lumina rakastaa Brit Caren Let's Bite Tuna Bites -kissaherkkuja, 100% lihaisaa ehtaa lihaa! Luka odottelee omaansa taustalla. Tosin pyrin aina antamaan namipalkan ensiksi Lukalle.

Nämä hurjan näköiset leikit ovat ihania Lukan ja Luminan mielestä. Joita leikitäänkin aina kun Lukalla on terveempi olo ja kivut taustalla. Kipuja siis on edelleen. On hyviä ja huonoja päiviä. Pitää vain odotella niveltenhoitokuuri loppuun ja toivoa parasta.

9 tuntia yksin

Lumina rakastaa Lukan ruokaa. Jahti&Vahti extra energia olisi ihan huippua, mutta tällä hetkellä ei saada syödä pahemmin muuta kuin Royal Caninin Gastro Intestinalia. Tytön vatsa voi jo paljon paremmin, ja joidenkin päivien päästä voisikin kokeilla miten käy kun palataan taas Acanaan.

Tänään oli ensimmäinen pitkä päivä koirilla kahdestaan. 9 tuntia on hirmu pitkä aika, varsinkaan kun Lumina ei siihen ole tottunut. Radio Suomi päälle ja kongit kehiin. Ei kuulunut vikinää, ei ulvontaa – ainakaan vielä kun kielet olivat kongeissa. ..työpäivän aikana ehkä.. Molemmat olivat puoli 6 illalla aivan täpinöissään eteisessä vastassa. Ovea avatessani painiskelin kahden vaihtoehdon välillä, huomioidakko vai eikö huomioida. Viedäkkö heti pissalle ja huomioida vai ollakko eleetön ja odottaa että rauhoittuvat, vaikka pissaisivat sisälle? ..päädyin sitten ensimmäiseen vaihtoehtoon, ei kai toisten raukkojen voi olettaa vielä odottavan lisää ulospääsyä?? Ehkä mulla on nyt sitten eroahdistuskoiria kaksi :O Luka nimittäin ulvoo yksinään ollessaan, joitakin minuutteja kerrallaan – pitkin päivää. Saa nähdä auttaako Luminan seura, vai saavatko naapurimme ihastella dueton suloääniä...

Olin niin varautunut siivoamaan tsiljoona pissalänttiä ja kakkakasaa, joiden olemassa olo olisi kaksikolta tyystin unhoittunut. Leikkisien tassuparien taiteellisten aikaansaannoksien siivoaminen olisi hyvinkin "mukavaa" puuhaa työpäivän jälkeen. Yllätyin kuin löysin ainoastaan pissalätäkön, tai oikeastaan se oli lammikko. Voin vain kuvitella miten tyttö on pantannut, pantannut ja pantannut. Ulos päästyään Lumina teki monet pissat, ja vielä ennen sisälle tuloa ulko-oven luona tyttö ihan kuin varuilta juoksi uudestaan pitkälle pissalle, jos taas ei kohta pääsekään ulos, niin "nyt se rakko tyhjäksi!!"

Taas eläinlääkärissä

Kuvia minun on pitänyt lisätä tänne jo usea päivä sitten.. Vieläkään ei onnistu, joten tyydyn päivitykseen ihan vain kirjoittamalla.

Tänään käytiin taas Oulun Eläinklinikalla. Lumina-palleroinen pääsi ekana pöydälle, reipas oli ja murahtaa tirauttikin, kun eläinlääkäri oli liian innokas tutkimaan silmiä. Tytön silmät ovat vuotaneet jo pidempään ja muutama päivä sitten runsaammin. Minun vedellä läträilyt vain hieman helpottivat kostuvia silmänaluskarvoja, joten saatiin antibiootti / kortisoni -tippoja. Siinä tarvitaankin kaksi hoitajaa, että tippa löytää kohteen ;D Ekat rokotukset saatiin ja 3 kg säkki RC:n erikoisruokaa. Luminalla on ollut löysähkö pehmeä kakka jo pidempään. Katsotaan siis johtuuko se kenties epäsopivasta ruokavaliosta. Eliminaatiodietti toivottavasti selventää asiaa.


Luka pääsi eroon tikeistä ja sai kennelyskää vastaan rokotteen sekä niveliä hoitavaa Cartropheniä, jonka uskaliaampi osapuoli, avopuolisoni Lukan nahan alle tujautti. Pistoksia annetaan kuurina 4 kertaa viikon välein. Katsotaan miten vaikuttaa, pysyvätkö oireilut miten pitkään poissa.

Iltaulkoilu oli mukava pikkuneidille kun sai nuuskaista kahta kilttiä bretonia ja jackrusselia. Toinen russelipoika olikin samanikäinen. Pienten ujostelujen jälkeen oli kiva päästää menemään samankokoisen ikätoverin kanssa :)

Tiistain bussiretki ja kyläily

Kaupunkibussissa oli mukavaa. Lumina nukahti aika pian kyytiin nousun jälkeen, ja nukkui koko matkan. Kyyti tosin ei kestänyt kuin vajaat 10 minuuttia. Luminahan matkaa autossa nätisti, hyvin pitkälti nukkuen. Ilmeisesti sama tasainen humina bussissa sai tyttelin rentoisaksi. Hienoa :D Neuletakki ja fleecepeitto pikkuisen lämmikkeenä tarkenimme -18 asteen pakkasessa vajaan kilsan tarpomaan pysäkiltä kylään. Tyttö tervehti uudet ihmistuttavuudet iloisen reippaasti ja merkkasi tietenkin uuden reviirinsä.. Onneksi hädän iskiessä toisen kerran Lumina hoksasi jo pyytää ulos tuijottamalla, vikisemällä ja sohvaa vasten hyppäämällä. Kerrassaan fiksu neiti!! :D

Lumina sai toimia myös autonpesijän apurina, ja kävimme huoltsikan kahviossa lämmittelemässä. Karvaisia otuksia ei luultavastikaan sisällä sallita, mutta Luminan söpöinen katse ilmeisesti hellyytti myyjä-tytön ;)

Puolen kilsan pituinen tutustumisretki

Kävimme iltapäivällä ulkoilemassa hihnalenkillä Luminan kanssa. Hienosti tyttö pikku jalkaset viuhtoen paineli vierellä, kunnes salamana pysähtyi ihanien tuoksujen lumoamana. Melko hyvin Lumina kuitenkin jatkaa matkaa, kun sanon "Mennään!" – kunhan on ensin saanut kunnolla selvittää mitä hajut kertovatkaan ;) Ulkoilijat sauvoilla tai ilman vievät yhtä hyvin mielenkiinnon. Ellei olisi hihnaa, niin tyttö lähtisi tekemään tuttavuutta oitis! Pitäisi päästä tutustumaan. Namihoukutin kädessä koitan kiinnittää huomion itseeni. Namia sateli myös isomman tien varrella, missä autot painelivat 60 rajoituksen tuntumassa. Hieman kummastusta meluisat ohi kiitävät kirkkain valoin varustetut kummajaiset herättivät, mutta niin vain namit upposivat vauhdilla pikkuisen kitaan. Kotimatkalla pieni pääsi syliin lämmittelemään :)

Uusi vuosi 2011

Meillä sujui uudenvuodenaatto iltapäivä neljästä eteenpäin sisällä touhuten. Varuilta en halunnut pikkuiselle vahingossakaan mitään säikähtelyjä. Tosin jo tuossa neljän aikaan kun viimeisen kerran käytin Luminaa pissalla pari ilotulitetta paukahteli jo – luvattoman aikaisin(!). Lumina hieman säikähti, mutta jatkettiin sitten kävelyä, ja Lumina unohti tilanteen. Onneksi. Loppuillan sisällä Lumina vinkui hieman kummissaan miksei pääse ulos ja tyytyi sitten lattialle lorauttelemaan. Muutaman kerran Lumina kummasteli pauketta päätä kääntämällä, mutta onneksi ei sen enempää. Pahimpien paukahdusten ajan Lumina sai imeskellä herkkunameja. Kaiken kaikkiaan siis hyvin meni :) Olimmekin valmistautuneet paukkeeseen etukäteen soittamalla paukkuCD:tä useaan kertaan. 

Epäilin, että sisäsiisteyskasvatus olisi eilisistä sisälle pissailuista saanut takapakkia, mutta hyvinpä tyttö osasi tänäänkin pyytää ulos. Hienoa! 

Lumina pääsi tänään tutustumaan 2-vuotiaaseen Salli-neitokaiseen. Salli oli Luminan kanssa lapinkoiramaisen rauhallinen, oiken sievästi antoi aikuisen koiran mallia :) Erittäin hyvä kokemus pikkuiselle, että aina ei tarvitse olla riekkumassa kavereiden kanssa. Lumina viihtyi oikein hyvin myös Emman sylissä. Loppu ilta meillä onkin taas ollut mukavan rauhallista :) Niinpä Lumina olikin hyvä jättää taas harjoituksen vuoksi yksin. Juustopaloja ja maksamakkaraa pursuava kongi pikkuiselle puuhaksi ja niin me aikuiset häippäisimme pyörähtämässä ulkona kupposen kuumaa hakemassa. Toipilas-Lukankin uskalsin jo ottaa rauhalliselle kävelylle mukaan.