Joulumieltä

                                         Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2012!!!

Aika aikuistua

Jaahas, Luminan on aika aikuistua, sillä meille on tulossa muutaman viikon päästä pikkuinen koiravauva, joka alla olevassa kuvassa ottaa lunkisti vajaan viiden viikon ikäisenä.

Ehkä pitää vain hieman korjata tuota sanaa pikkuinen, sillä pentu on meille tullessaan jotakuinkin jo Luminan kokoinen, ellei isompi. Kyseessä ei siis ole ennätysvauhtia kasvanut mitteli vaan itäsiperianlaika. Niinpä meidän onkin ollut nopeutettava Luminan aikuistumista vauhdilla, jotta uuden kaverin sopeutuminenkin sujuisi paremmin. Ei sentään kahta koiravauvaa kerralla kestäisi ;) Lumina on jo hyvin tottunut elämään portin takana vessassa, jossa iltaisin nukkumaanmenoaikaan lempipaikka on pyykkikaapin ja lattian väliin jäävä rakonen. Sinne Lumina hilaa itsensä pistäen pään piiloon, sillä aikaa kun itse vielä harjaan hampaitani. Ihme että se haluaakin tunkea itensä niin ahtaaseen paikkaan, mutta se varmasti tuntuu turvalliselta kun kaapin pohja painautuu tiukasti selkään ;) Makuuhuoneessa nukkumisessa ei sinänsä ole mitään huonoa, paitsi Luminan tapauksessa. Jos jokin vaate, etenkin miehentuoksuinen sattui jäämään yöksi lattialle, oli se melko varmasti merkattu, jos ei nyt läpi- niin ainakin puolimäräksi. Tyttö pissaili innolla myös omaa petiään(?) Pissailu loppui melkoisen lyhyeen Luminan nukkumapaikan siirryttyä turvallisen portin taakse, jossa kyllä on kaksikin petiä. Toinen pedeistä on kissan (tällä nimellä ostettu kaupasta) ja toinen sohvatyyny. Nämä ovat saaneet jäädä rauhaan yöllisiltä merkkailuilta. Yöt siis saadaan nukkua levollisesti. Kotoa lähtö on ollut edelleenkin ja useimmiten jollain asteikolla äänekäs. Viimeistään parkkipaikan kohdalla on kuullut haukkumista. Naapureita tämä ei onneksi häiritse, sillä mekastusta kestää vain 10-15 minuuttia. Mutta kuitenkin. En haluaisi tämän tavan kopioituvan pennulle. Toinen asia on ovikellolle haukkuminen, mikä on nyt ihmeen helposti saatu loppumaan. Tosin emme ole vielä päässeet testaamaan tätä muiden kuin oman väen toimesta. Keinona toimi hyvin suihkepullon suihkaus haukusta ja kehu kun ei haukkunut. Muutaman suihkautuskerran jälkeen Lumina oivalsi, että parempi pitää mölyt mahassa, niin saa sitten iloisen kehutulvan ja ah niin ihanaa ruokaa! Tänään ramppasin ees taas ulkona, ja käytin samaa suihkepulloa, kun Lumina jäi sisälle haukkumaan. Vaikka sanotaan, että se on palkinto koiralle kun palaa sisälle torumaan. Noh, jotainhan tässä pitää yrittää, ja näyttäisi auttavan :) Jatkamme siis harjoittelua :)

Treenipuolella tiistaisin meillä on agility, joka on osoittautunut haasteelliseksi näin ensikertalaiselle, jolle ei ole tekniikkapuoli hallussa edes ihan perusteiden osalta ja se näkyy Luminan suorituksessa, tietenkin. Mutta innokas koira auttaa yrittämään, vaikka sitä kuinka sekoilisi omissa askeleissaan :) Torstaisin on möllitoko, jossa suurimpana haasteena lienee motivoiminen. Tai näin luulen, sillä Lumina herpaantuu haistelemaan edellenkin, ei siis jaksa koko aikaa seurata minua. Ohjaajastahan sekin vika tietysti löytyy. Pitäisi jaksaa ja osata olla motivoivampi. Extra hyvät herkut auttavat kyllä tässä aikasen hyvin :) Nyt on projektina rakentaa hyppyeste, jotta pääsen kotonakin treenailemaan estehyppyä. Osat on jo mitattu ja sahattu, enää puuttuu osien yhteen liittäminen!

Luminan aikuistamisessa on auttanut edellä mainittujen asioiden lisäksi vähempi huomioiminen. Tässä on pitänyt terästäytyä molempien kaksijalkaisten. Etenkin on pitänyt kiinnittää huomiota huomioimattomuuteen kotiin tullessa. Ja sehän on auttanut luonnollisesti myös yksinolon suhteen. Luminan kasvatuksen lisäksi on alkanut kodin muokkaaminen taas kerran pentuturvalliseksi. Hesarien keräily on jo aloitettu pissarumbaa varten, hihna ja panta hommattu. Vielä pitäisi ostaa häkki, josta toivottavasti tulee pennun lempipaikka :)

Onnea 1-v. Lumina!

Lumina sai 1-v. synttärilahjaksi suurtakin suuremman luun. Tai pitäisikö sanoa suutakin suuremman luun, sillä Lumina ei saanut luuta kannettua, koska se ei vain mahtunut suuhun. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut ja Lumina viihtyikin koko illan luun kimpussa. Lumina sai lahjaksi myös röhkivän possun - edellinen kun on jo niin moneen kertaan tikattu että ei enää jaksa röhkiä. Possu ei vain ehtinyt kuviin asti...


  Lumina & luu luvan kanssa sohvalla.

Onnea kovasti Luminan siskolle ja veljille! :D

Ekat möllikisat, Lumina 10,5 kk

Eilen oli OKKn tokon seuracup Haukkukeitaalla. Rohkaistuin ihan harjoituksen vuoksi ilmoittautumaan Luminan kanssa mölliluokkaan. Edellisestä kisakerrasta olikin ehtinyt kulumaan kymmenisen vuotta. Hieman siis jännitti, vaikka koitin olla mahdollisimman normaali ja rento. En tainnut siinä hyvin onnistua, sillä Lumina oli aika rauhaton, kiskoi hihnassa ja ravasi levottomasti. Kentällä Lumina ei millään jaksanut keskittyä kuin vain hetken kerrallaan. Sijaistoimintaako vai mitä kun nenä viisti maata pitkin aina vähän väliä. Positiivista oli se, että kun Lumina keskittyi, teki se sen mallikkaasti ;D Tyttö kuunteli ja toimi siis kun käskytin, mutta ajautui hajujen perään hiljaisten hetkien aikana. Noh, mehän lähdimmekin mukaan kokemuksia kartuttamaan, emme täydellisten suoritusten toivossa. Kuitenkin ja ihme kyllä saimme kovasti kehuja! Meistä on kuulemma varmasti pitkälle, kun Lumina tokoili innokkaasti ja ohjaajakin suoriutui kuin ennenkin kisannut :) Tämä mielessä jaksetaan treenata seuraavia koitoksia varten!


Luminan pisteytykset mölliluokassa

Luoksepäästävyys 9,5 (kerroin 1) yht. 9,5
Paikallaolo 0 (kerroin 3) yht. 0
Seuraaminen kytkettynä 9,5 (kerroin 2) yht. 19
Liikkeestä maahanmeno 6 (kerroin 2) yht. 12
Luoksetulo 7,5 (kerroin 3) yht. 22,5
Kokonaisvaikutus 9,5 (kerroin 1) yht. 9,5

Yhteensä 72,5 / 120 p.


Luoksepäästävyydessä Lumina nousi ylös. Paikallaolossa ei ekalla käskyllä jäänyt maahan (nousi ylös kun sanoin toisen kerran maahan, eli olisi pitänyt sanoa vain kerran käsky, niin kuin olimme harjoitelleet) ja makasi nätisti paikoillaan kunnes liikkeenohjaaja sanoi että voi palata koiran luo. Lumina taisi kuulla että palaa omistajan luo, koska lähti juuri sillä hetkellä tulemaan kohti. Palautin Luminan paikoilleen maahan, mutta en ehtinyt sanoa istu, kun Lumina ennakoi käskyn. Seuraaminen sujui muuten hyvin paitsi en osannut liikuttaa hihnakättä ihan luontevasti (välillä näytti kuin oisin antanut pakotteita hihnalla) ja Lumina eksyi välillä hajujen perään... Liikkeestä maahan Lumina meni hienosti, mutta lähti taas nenä maassa liikkumaan, ei siis pysynyt maassa. Korjasin. Luoksetulossa sama vaiva, ei jaksanut pytyä koko aikaa paikoillaan. Tuli kuitenkin hienosti käskystä luokse.

Joopa joo. Häiriötreeniä siispä vain kehiin :)

Uimataitoinen

Viikonloppuna Lumina pääsi maistelemaan mustikoita metsään ja uimaan! Jooh, Lumina on oppinut uimaan!! Viikko sitten Ylläksen reissulla Lumina näki vedessä jotain mielenkiintoista ja syöksähti laiturilta veteen. Onneksi apu oli vieressä ja hieman hämmentynyt tyttö saatiin ongittua takaisin kuiville. Sattuma ei kuitenkaan aiheuttanut traumoja, sillä myöhemmin samana päivänä Lumina ui vinhaa vauhtia rannalta erkanevan mamman luo. Olin kyllä erittäin ylpeä reippaasta tytöstä!

Lumina tutkailee minne uida seuraavaksi...

Jäljestystä

Luminan kanssa alkoi viikonloppuna jälkikurssi. Hyvin tytteli kulki nenä maassa, oli heti perillä mikä on homman nimi ja oli erittäin innoissaan. Niinkin innoissaan että ei meninannut pysyä puuhun sidotussa hihnassa kiinni vaan repi itsensä pannasta irti ja pakeni omin luvin jäljelle... Valjaat ovat hankinnan alla. Muurahaiset vain hieman häiritsivät työskentelyä. Makkaroiden kimpussa olevat öttiäiset olivat Luminan mielestä erittäin kurjia, eikä sellaista makkaraa voi mitenkään syödä, vaan pitää aivastella ja pyyhkiä ikävät hapot kuonosta sammalikkoon. Kokeilimme jälkeä laittamalla makkarat muovirasioihin, ja se tepsi. Murkut pysyivät poissa ja sitten homma oli oikein kivaa!!



Lumina poseeraa sievästi Kultatiellä

Tokoilua

Olipas aikaa sitten viime päivityksen... Juhannus oli ja meni ja me vietimme sen Ylläksen uljaissa maisemissa. Lumina oli reipas tytteli ja jaksoi kivuta Ylläksen huipulle asti. Alas sitten tarvittiinkin apuja kun rupesi pikku tassuja väsyttämään ja sylikyyti maistui makoisammalta. Reissulla Lumina pääsi myös veneilemään ja viihtyi ihmeen hyvin menossa mukana, ei ollut keinumisista moksiskaan. Kuvia Ylläksen valloittajasta tulossa...

Meillä oli tänään viimeinen kerta tokon alkeiskurssilla Haukkukeitaalla. Kahdeksan kerran kurssi alkoi toukokuussa. Kauhesti ollaan opittu ja kauheasti on vielä opittavaa. Yksi kotitehtävä oli opettaa jokin temppu. Olin jo aikaisemmin yrittänyt opettaa selälle pyörähtämistä eli "kuolemista", mutta eihän siitä tullut mitään kun en jaksanut itse pitkäjänteisesti opettaa, olin siis laiska. Tokokurssin kotitehtävä kuitenkin antoi potkua ja sain Luminan hokaamaan mikä on homman nimi. Luminaa kuolee nyt missä vaan kun kaivaa aseen eli tekee kädestä aseen. Niin ja makkaran eteen sitä tekee neiti melkein mitä vain. Me paukutettiin temppua niin kovasti että Lumina rupesi tarjoamaan kuolemista pyytämättä. Tytöllä on muutenkin taipumus tehdä sellainen liike mistä itse tykkää. Esimerkkinä tänään kurssilla seuraamisessa kun olisi pysähtyessä pitänyt normisti istahataa viereen, niin Lumina meni lennokkaasti maahan. Treenattavaa siis riittää.

Pentukurssi

Tänään alkoi Tupoksella Minnan Koirakoulun Fiksu Pentu -kurssi. Harjoittelimme palkitsemista nameilla ja leluilla, leikkimistä ilman apuja (vaikeaa!), sivulle tuloa, seuraamista ja ohituksia. Lumina haki hyvin kontaktia minulta, ja oli yllättävän vähän kiinnostunut toisista – ainakin silloin kuin harjoittelimme. Minnan kertoessa seuraavaa tehtävää odotteluun ja minun tuijottamiseen ("mitä tehään nyt, anna nami!") tylsistynyt Lumina leikki pikkukivien kanssa. Päästiin siis samalla treenaamaan jätä -käskyä ;) Seuraamisessa Lumina edisti, ja syykin löytyi liian edestä tulevasta palkkauksesta. Eli namikäsi taaemmas vain. Tässä meillä riittääkin sitten harjoiteltavaa, kun edistämistä on jo ehditty harrastamaan jo pidempään. Hohhoijaa.. Kotona pitää harjoitella myös sivulle tuloa ja leikkimistä ilman leluja.

pystäreitä kerrakseen

Olipas pikku pystisten kansanvaellus Haukkukeitaalla tänään, kun mittelit ja kleinit omistajineen kokoontuivat yhteislenkille. Tarkkaa laskua karvapalleroista ei sitten millään meinannut saada, mutta sellaiset kolmisenkymmentä vipeltäjää oli paikalla. Luminaa jänskätti aluksi, mutta kun lenkkijono lähti liikkeelle Lumina paineli menemään jonon periltä eteenpäin. Aika rohkeeta, en kai ite ois uskaltanut noin vaan tuntemattomien joukkoon sukeltaa! Paikalla oli kylläkin ainakin kahdeksan tuttua palleroa, että ehkä se rohkaisi tyttöä. Yksi palleroista oli Luminan sisko, aika samiksia olivat! Onneksi Lumina erottui vaaleansininen neule päällään hyvin. Pakkasta oli -15, joten ihan tarpeeseen taisi paita olla. Mukava oli tavata niinkin paljon spitzejä yhdessä ja ihana oli huomata kuinka sulavasti Lumina juoksenteli joukon mukana!

Kaverilauantai

Lumina pääsi ulkoilemaan uusiin maisemiin ja leikkimään lapinkoirien, Muston ja Sallin kanssa. Sallikin intoutui leikkimään, viime tapaamiskerralla kun oli niin niin rauhallinen. Vierailulla Lumina löysi tutun hiirikaverin sekä itsestään lintubongarin sielun ja hamsterien ystävän. Ja pitihän uutukainen reviiri tietysti merkata, ei kerran vaan kaksi...

Lumina 4 kk

Lumina tuulen tuiverruksessa lumikinoksen päällä... (viikko sitten otetuissa kuvissa) Lumina osaakin jo käskystä kiivetä ylös, niin hauskaa se on!

Tänään oli tehosterokotukset Oulun Eläinklinikalla. Lumina oli sievästi, eikä tällä kertaa ärissyt eläinlääkärille ;) Rabiesrokotus oli hiukan kurja kun kirveli niin, että herkutkaan ei maistuneet. Oltiin pöydällä namien kanssa sitten vielä uudestaan, että jäisi hyvä fiilis. Viereisessä Musti&Mirrissä Lumina pääsi myyjän syliin ja tiskille harjoittelemaan seisomista myyjän avustuksella. Hampaatkin Lumina antoi kiltisti katsoa :)

Biomill testiin

Lukan cartrophen-kuurin vika pistos oli maanantaina, ja jo sitä edellinen pistos tuntui auttavan. Luka on ollut nyt ihan normi, aivan ihanaa! En kuitenkaan ole vielä uskaltanut antaa riehua liiaksi, kun edellinen kipuilukin tuntui tulevan juuri leikin tiimellyksessä. No, silloin me oltiin kyllä oltu ulkona puolitoista tuntia, että silläkin oli varmasti osuutensa kipuun.

Lumina sai tänään ruokalähetyksen. Biomillin junior sensibleä aletaan mussuttamaan. Kohta loppuukin Royal Caninin pikkusäkki, joten juuri ehtii siirtymään varovasti Biomilliin. Acanan penturuoka ei sopinut, joten josko tämä nyt sitten. Mietin myös muita merkkejä, ja olisin mielelläni kokeillut mm. Canidaen viljatonta, mutta kaupassa myyvät ei oota, kun maahantuojan varastot aikas tyhjät juuri nyt. Ensivaikutelma säkin sisällöstä ei ollut omaan nenään lupaavin, hieman "teollinen" keinotekoinen haju leimahti pussia avattaessa. Koirat kuitenkin ihastuivat ihan jänön papanoilta näyttäviin nappuloihin, joten mittarina olkoon ennemmin maittavuus ja sopivuus Luminan vatsalle kuin haju omaan nenään. 

Viikonloppuna käytiin Haukiputaalla moikkaamassa kleineja, Kiraa ja Aadaa. Tyttöporukka pisti menemään. Selviä sukulaissieluja! :) Lumina oli kyllä jätin näköinen näihin pikkuisiin verrattuna. Pitikin sitten mitata ja punnita Luminaa. 26,5 cm sain korkeudeksi ja painoa 3,9kg. Ikää punnitushetkellä 3kk ja rapiat 3 vko. Piti vielä kasvattajalta varmistella onhan kasvu ihan ok ;)

Sunnuntaina käytiin Poro Feriassa Oulun torilla ihmettelemässä poroja. Lumina oli nätisti, hiukan kummasteli, mutta oli oikein reippaana tyttönä. Paljon tuli taas ihmiset kyselemään mikä ihana karvapallo meillä, ja kukaan ei oikeen ollut kuullut mittelspitzistä aiemmin. Olin kuvitellut että rotu olisi tunnetumpi. Tai ehkäpä vain lausun rodun nimen väärin... ;) Lumina käyttäytyi ihmisvilinässä hienosti, meni kyllä haistelemaan vieraita, jotka tulivat tekemään tuttavuutta, ei ollut yli-innokas, vaan kiinnostus vieraisiin lopahti melko pian. Pientä pidättyväisyyttä siis havaittavissa... Kaikki maassa oleva sen sijaan veti neitin nenää puoleensa. Uusia makuelämyksiä poron jätöksistä!

Viime viikolla tuli myös otettua hiukan kuvia leikeistä ulkona. Arvatkaas kenen lapasta revitään.. Onneks ei ollu kauheen kylmä, ni ei näpit jäätyny täysin ;)

3,5 kk

Lumina ja Luka ovat olleet kuuleman mukaan kohtuu kiltisti kaksistaan tällä viikolla. Vain joku päivä hiukan on ulvontakonserttia esitetty. Ei sen enempää. Hienoa! Ihmeen hyvin pikku neidin rakkokin on venynyt 9-8 tuntia. Ei siis pissan pissaa lattialle ole ilmaantunut kahtena työpäivänä!! Mahtavaa! Parina toisena päivänä vahinkoja oli sattunut, mutta se olikin odotettavissa. 

Tiistaina kävimme Intiössä seikkailemassa pikkuisen, Luminaa pari viikkoa nuoremman shelttitytön kanssa. Luminaa rupesi jo ärsyttämään kun toinen ensin arasteli, eikä heti alkanutkaan leikkimään. Pitihän sitä sitten muutamalla haukahduksella toista tsempata, ja lähtihän se leikki vihdoin käyntiin :) Samalla oli tilaisuus treenata luoksetuloakin ohi kulkevien ihmisten avulla. Lumina tulikin hienosti luokse. Taisivat namit olla houkuttelevampia kuin vieraiden tervehtiminen.

Keskiviikkoiltana kävimme ensimmäisen kerran keskustan "vilinässä". Hihnassa kulkeminen sujui aika hyvin ja harjoittelimme taas hiukan seisomista. Mikäs siihen puuhaan paremmin sopikaan, kuin Rotuaarin pallon koroke! Lumina kulki reippaasti osoittamatta sen kummempaa kiinnostusta ohikulkijoihin. Tässä hämäyksenä toimi ainakin välillä toimiva namiautomaatti ;) Mutta eipä ollut tyttö pahemmin moksiskaan mistään, hälinästä, liikenteen melusta tai ihmispaljoudesta (onko Oulun keskustassa edes sellaista arki-iltana?). Noh, lastenrattaat hiukan pelottivat. ..ja ihastelevia katseita palleroinen taas keräsi.

Torstaina kävimme leikkimässä Talvikankaalla islanninlammaskoira Nappasen kanssa. Yhteinen sävel löytyi pennuilla ja pian saivat matot kyytiä! Yksi matto sai kyytiä myös kosteassa muodossa, kun Lumina päätti laajentaan reviiriään. Pahoittelut vielä matolle pissaamisesta. Vieraassa paikassa ulos pyytäminen ei taida onnistua kovin hyvin. 

Perjantaina kävimme haistelemassa Maikkulan Musti&Mirrin nurkat, mutta etsinnästä huolimatta hakusessa olevaa hihnaa ei löytynyt. Nykyinen hihna, Lukan nahkainen näyttelyhihna kun on hippasen liian lyhyt.

Tänään sunnuntaina Lumina sai leikkiä aamuleikit pitkästä aikaa naapurin Nano-heelerin kanssa. Pihalta löytyi myös ihanaakin ihanampi aamupala, kebabit ranskiksilla. Ja kuka nostikaan sellaisen mellakan että oksat pois, kun yritin tyhjentää suuta moisesta moskasta... Jooh, enpä tiennytkään että suloisesta pikkupennusta voi lähteä niinkin raivokas ärinä! Onneksi olin ehtinyt tällä viikolla opettamaan Luminalle jätä-käskyn, ja onneksi hurja peto muisti sekä ihmeekseni vielä tottelikin sitä ja lauhtui takaisin lampaaksi. Lumina tietenkin kerta kiellon päälle syöksyi herkkukasan kimppuun ja houkutteli kaverinkin mukaan apajille. On se niin ehtivä, että ei meinaa pysyä perässä...

Viikkoon mahtui myös mm. kahvilakäyttäytymisharjoitteluja, autoajeluja, yksinoloharjoituksia autossa ja kotona sekä Myllyojan ostoskeskuksella ihmisten hyörinän ihmettelyä... 

Lumina rakastaa Brit Caren Let's Bite Tuna Bites -kissaherkkuja, 100% lihaisaa ehtaa lihaa! Luka odottelee omaansa taustalla. Tosin pyrin aina antamaan namipalkan ensiksi Lukalle.

Nämä hurjan näköiset leikit ovat ihania Lukan ja Luminan mielestä. Joita leikitäänkin aina kun Lukalla on terveempi olo ja kivut taustalla. Kipuja siis on edelleen. On hyviä ja huonoja päiviä. Pitää vain odotella niveltenhoitokuuri loppuun ja toivoa parasta.

9 tuntia yksin

Lumina rakastaa Lukan ruokaa. Jahti&Vahti extra energia olisi ihan huippua, mutta tällä hetkellä ei saada syödä pahemmin muuta kuin Royal Caninin Gastro Intestinalia. Tytön vatsa voi jo paljon paremmin, ja joidenkin päivien päästä voisikin kokeilla miten käy kun palataan taas Acanaan.

Tänään oli ensimmäinen pitkä päivä koirilla kahdestaan. 9 tuntia on hirmu pitkä aika, varsinkaan kun Lumina ei siihen ole tottunut. Radio Suomi päälle ja kongit kehiin. Ei kuulunut vikinää, ei ulvontaa – ainakaan vielä kun kielet olivat kongeissa. ..työpäivän aikana ehkä.. Molemmat olivat puoli 6 illalla aivan täpinöissään eteisessä vastassa. Ovea avatessani painiskelin kahden vaihtoehdon välillä, huomioidakko vai eikö huomioida. Viedäkkö heti pissalle ja huomioida vai ollakko eleetön ja odottaa että rauhoittuvat, vaikka pissaisivat sisälle? ..päädyin sitten ensimmäiseen vaihtoehtoon, ei kai toisten raukkojen voi olettaa vielä odottavan lisää ulospääsyä?? Ehkä mulla on nyt sitten eroahdistuskoiria kaksi :O Luka nimittäin ulvoo yksinään ollessaan, joitakin minuutteja kerrallaan – pitkin päivää. Saa nähdä auttaako Luminan seura, vai saavatko naapurimme ihastella dueton suloääniä...

Olin niin varautunut siivoamaan tsiljoona pissalänttiä ja kakkakasaa, joiden olemassa olo olisi kaksikolta tyystin unhoittunut. Leikkisien tassuparien taiteellisten aikaansaannoksien siivoaminen olisi hyvinkin "mukavaa" puuhaa työpäivän jälkeen. Yllätyin kuin löysin ainoastaan pissalätäkön, tai oikeastaan se oli lammikko. Voin vain kuvitella miten tyttö on pantannut, pantannut ja pantannut. Ulos päästyään Lumina teki monet pissat, ja vielä ennen sisälle tuloa ulko-oven luona tyttö ihan kuin varuilta juoksi uudestaan pitkälle pissalle, jos taas ei kohta pääsekään ulos, niin "nyt se rakko tyhjäksi!!"

Taas eläinlääkärissä

Kuvia minun on pitänyt lisätä tänne jo usea päivä sitten.. Vieläkään ei onnistu, joten tyydyn päivitykseen ihan vain kirjoittamalla.

Tänään käytiin taas Oulun Eläinklinikalla. Lumina-palleroinen pääsi ekana pöydälle, reipas oli ja murahtaa tirauttikin, kun eläinlääkäri oli liian innokas tutkimaan silmiä. Tytön silmät ovat vuotaneet jo pidempään ja muutama päivä sitten runsaammin. Minun vedellä läträilyt vain hieman helpottivat kostuvia silmänaluskarvoja, joten saatiin antibiootti / kortisoni -tippoja. Siinä tarvitaankin kaksi hoitajaa, että tippa löytää kohteen ;D Ekat rokotukset saatiin ja 3 kg säkki RC:n erikoisruokaa. Luminalla on ollut löysähkö pehmeä kakka jo pidempään. Katsotaan siis johtuuko se kenties epäsopivasta ruokavaliosta. Eliminaatiodietti toivottavasti selventää asiaa.


Luka pääsi eroon tikeistä ja sai kennelyskää vastaan rokotteen sekä niveliä hoitavaa Cartropheniä, jonka uskaliaampi osapuoli, avopuolisoni Lukan nahan alle tujautti. Pistoksia annetaan kuurina 4 kertaa viikon välein. Katsotaan miten vaikuttaa, pysyvätkö oireilut miten pitkään poissa.

Iltaulkoilu oli mukava pikkuneidille kun sai nuuskaista kahta kilttiä bretonia ja jackrusselia. Toinen russelipoika olikin samanikäinen. Pienten ujostelujen jälkeen oli kiva päästää menemään samankokoisen ikätoverin kanssa :)

Tiistain bussiretki ja kyläily

Kaupunkibussissa oli mukavaa. Lumina nukahti aika pian kyytiin nousun jälkeen, ja nukkui koko matkan. Kyyti tosin ei kestänyt kuin vajaat 10 minuuttia. Luminahan matkaa autossa nätisti, hyvin pitkälti nukkuen. Ilmeisesti sama tasainen humina bussissa sai tyttelin rentoisaksi. Hienoa :D Neuletakki ja fleecepeitto pikkuisen lämmikkeenä tarkenimme -18 asteen pakkasessa vajaan kilsan tarpomaan pysäkiltä kylään. Tyttö tervehti uudet ihmistuttavuudet iloisen reippaasti ja merkkasi tietenkin uuden reviirinsä.. Onneksi hädän iskiessä toisen kerran Lumina hoksasi jo pyytää ulos tuijottamalla, vikisemällä ja sohvaa vasten hyppäämällä. Kerrassaan fiksu neiti!! :D

Lumina sai toimia myös autonpesijän apurina, ja kävimme huoltsikan kahviossa lämmittelemässä. Karvaisia otuksia ei luultavastikaan sisällä sallita, mutta Luminan söpöinen katse ilmeisesti hellyytti myyjä-tytön ;)

Puolen kilsan pituinen tutustumisretki

Kävimme iltapäivällä ulkoilemassa hihnalenkillä Luminan kanssa. Hienosti tyttö pikku jalkaset viuhtoen paineli vierellä, kunnes salamana pysähtyi ihanien tuoksujen lumoamana. Melko hyvin Lumina kuitenkin jatkaa matkaa, kun sanon "Mennään!" – kunhan on ensin saanut kunnolla selvittää mitä hajut kertovatkaan ;) Ulkoilijat sauvoilla tai ilman vievät yhtä hyvin mielenkiinnon. Ellei olisi hihnaa, niin tyttö lähtisi tekemään tuttavuutta oitis! Pitäisi päästä tutustumaan. Namihoukutin kädessä koitan kiinnittää huomion itseeni. Namia sateli myös isomman tien varrella, missä autot painelivat 60 rajoituksen tuntumassa. Hieman kummastusta meluisat ohi kiitävät kirkkain valoin varustetut kummajaiset herättivät, mutta niin vain namit upposivat vauhdilla pikkuisen kitaan. Kotimatkalla pieni pääsi syliin lämmittelemään :)

Uusi vuosi 2011

Meillä sujui uudenvuodenaatto iltapäivä neljästä eteenpäin sisällä touhuten. Varuilta en halunnut pikkuiselle vahingossakaan mitään säikähtelyjä. Tosin jo tuossa neljän aikaan kun viimeisen kerran käytin Luminaa pissalla pari ilotulitetta paukahteli jo – luvattoman aikaisin(!). Lumina hieman säikähti, mutta jatkettiin sitten kävelyä, ja Lumina unohti tilanteen. Onneksi. Loppuillan sisällä Lumina vinkui hieman kummissaan miksei pääse ulos ja tyytyi sitten lattialle lorauttelemaan. Muutaman kerran Lumina kummasteli pauketta päätä kääntämällä, mutta onneksi ei sen enempää. Pahimpien paukahdusten ajan Lumina sai imeskellä herkkunameja. Kaiken kaikkiaan siis hyvin meni :) Olimmekin valmistautuneet paukkeeseen etukäteen soittamalla paukkuCD:tä useaan kertaan. 

Epäilin, että sisäsiisteyskasvatus olisi eilisistä sisälle pissailuista saanut takapakkia, mutta hyvinpä tyttö osasi tänäänkin pyytää ulos. Hienoa! 

Lumina pääsi tänään tutustumaan 2-vuotiaaseen Salli-neitokaiseen. Salli oli Luminan kanssa lapinkoiramaisen rauhallinen, oiken sievästi antoi aikuisen koiran mallia :) Erittäin hyvä kokemus pikkuiselle, että aina ei tarvitse olla riekkumassa kavereiden kanssa. Lumina viihtyi oikein hyvin myös Emman sylissä. Loppu ilta meillä onkin taas ollut mukavan rauhallista :) Niinpä Lumina olikin hyvä jättää taas harjoituksen vuoksi yksin. Juustopaloja ja maksamakkaraa pursuava kongi pikkuiselle puuhaksi ja niin me aikuiset häippäisimme pyörähtämässä ulkona kupposen kuumaa hakemassa. Toipilas-Lukankin uskalsin jo ottaa rauhalliselle kävelylle mukaan.