Luna 7 kk ja Luminan kanssa tokokisoihin

Onpas aikaa blogin päivittämisestä... Kamalasti tässä ei kuitenkaan ole sattunut eikä tapahtunut muuta, kuin yksi ikävämpi tapaus. Oltiinpa Valkiaisjärventien varrella lenkillä Nilesjärveä kiertämässä, kun Lunaa luultavasti pisti amppari tai käärme. Yhtäkkiä Luna valahti istumaan ja alkoi ulisemaan. Jonkun hetken päästä kuono rupesi turpoamaan, joten koira syliin ja päivystykseen. Aika veteläksi pistos veti koiran. Sen vajaan puolitoista tuntisen aikana, mikä päivystyksessä jouduttiin omaa vuoroa odottamaan makoili Luna sylissäni aivan voimattomana. Hoitona oli tiputus sekä kortisoni-, antibiootti ja kipupiikki. Vielä seuraavanakin aamuna oli kuono turvonnut ja koira uuvuksissa. Eipä noussut pentunen tavanomaiseen tapaansa ylös iloisesti tervehtimään, mutta heilutti sentään häntäänsä lattiatasolla. Päivän aikana Luna piristyi kuitenkin aivan normaaliksi ja illalla päästiin pentukurssille. Ettäs aika säikähdyksellä tästä selvittiin. Säikähdyksellä selvisi myös Saara belginsä Taran kanssa, joka sai vielä pahemmat oireet ja vieläpä useammaksi päiväksi. Yllättävän voimakkaan reaktion voivat näköjään luonnoneläinten myrkyt aiheuttaa :/

Luna täytti eilen 7 kk ja sen kyllä huomaa. Teiniriiviö on talossa. Riiviö, joka on hoksannut miten ihania täytteitä omista pedeistä löytyy. Häkissä olevaa mattoa on alettu repimään aikoja sitten, mutta oi ne ihanat pehmeät pehmikkeenäkin toimivat vanut, niitä on niin mukava repiä. Kunhan vain on eka saanut avattua vetskarin (eli rikottua kankaan vetskarin vierestä, kun se vetskari ei auennutkaan ekalla yrittämällä) ja rikottua sisätyynyn kankaan. Oi onni ja autuus repiä pehmoisia vanusia! 

Toinen juttu riiviöitymisestä on lenkillä toisille koirille haukkuminen. Tätä Luna on tosin tehnyt vähemmän, mutta siihen pitää silti puuttua. Lenkillä onkin aina oltava namia mukana, että jospa ne vois olla houkuttimena kun koiria tulee vastaan. Mutta mutta, Lunahan on pikkuisesta asti ollut kovasti kiinnostunut koirista. Eikä ne namit oo tähän mennessä voittanu mielenkiintoa toisiin koiriin. Ehkäpä vielä jonain päivänä... 

Lenkilllä siivosti kulkeminen muulloinkin kuin ohitustilanteissa on vielä hionnan alla. Meilläpä mennäänkin niin että  eka kiskotaan mettään, sitten juostaan viivana ees taas kieli pitkällä ja välillä hävitään näkyvistä ja välillä haetaan muutama raksu ja painetaan taas. Lopulta luovutetaan kun ei enää jaksa revitellä, ja nälkä alkaa hiukomaan, jolloin on hyvä taas pistää remmi kiinni ja sitten voi kulkea nätisti vierellä, kun siitä saa aina paljon nameja :) Mutta aamuisin meidän lenkit on aika sieviä, sillä aamulla ollaan aika aamupöpperöisiä eikä olla vielä kunnolla käynnistytty. Luna tosiaan on aamu-uninen. Kiireettömät aamut on Lunan mieleen ;)

Tänään käytiin oikein olan takaa ulkoilemassa. Pidemmät lenkit tuli tehtyä aamulla, päivällä ja illalla. Aikas rauhaisaa onkin nyt ollut, eipä oo eräs juurikaan viihtinyt mitään olla vaatimassa - paitsi nukkumarauhaa ;) Näin kuin oiskin aina. Uinti ja vedessä juoksu on yksi Lunan mielipuuhista, joten soramontut Jäälissä oli oiva paikka päivälenkille.

Lumina puolestaan nautti enemmän hiekassa piehtaroinnista, keppien kantamisesta ja niiden järsimisestä, mutta uskaltautui kuitenkin veteen, kun pitihän sitä veteen heitetyt raksut käydä napsimassa. Uiminen ei kuitenkaan mieluisinta puuhaa ole, kuten kuva kertoo...

Luminan kanssa on tämän kuun lopussa koitos, kun olemme ilmoittautuneet ekaan tokokokeeseen! Jaiks! Pitää ottaa se puhtaasti harjoituksen kannalta, ei siis mitään sen kummempia tavoitteita. Elämäni ekat tokokisat, joten varmasti jännittää, vaikka miten yrittäisi ottaa rennosti. Toivottavasti jännittämiseni ei kuitenkaan vaikuta Luminan suoritukseen. Pitää vain kovasti innostaa Luminaa ja kehua liikkeiden välillä, vaikka kehuttavaa ei juuri olisikaan...