Joulun toivotus

 Rauhaisaa Joulua ja Onnea Vuodelle 2014!!!

Kehät korkattu!

Tällä viikolla ollaan viimeistä päivää juostu ympyrää, ees taas ja kolmiota. Torstaina kävimme Lunan kanssa torstaina treenaamassa näyttelykäyttäytymistä mätsärissä Muskettikoirien pihalla. Tänään oli juoksuista tärkeämpi, nimittäin ensimmäinen oikea näyttely, Oulun kv. Meno oli aivan hulvatonta kiskomista alussa, kuten aina uuteen paikkaan mentäessä. Luna pääsi kuitenkin pikku lenkityksen jälkeen heti häkkiin viltin alle rauhoittumaan reiluksi pariksi tunniksi. Tämä keino tosiaan tepsi, sillä Luna oli itse tyyneys ja kun vuoromme tuli astella kehään - tai sitten se oli vain se nälkä ja ne nakit mun kädessä mitä Luna tyynesti seurasi ;) Luna oli avoimessa luokassa, mutta ehkä olisi kuitenkin pitänyt ilmoittaa nuorisoluokkaan ennemminkin, kun ikänsä puolesta siinä saisi vielä olla. Noh, näillä mentiin. Luna pärjäsi ihan hyvin, EH, AVO1. Tosin avoimessa oli vain kaksi narttua. Tuomarin, Stockmari Harto arvostelu:

Narttumainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hieman kevytpiirteinen pää. Hyvä purenta. Etuosan tulee vielä kehittyä. Hyvä runko ja hännänkiinnitys. Hyvä takaosa ja leveä reisi. Liikkuu kehräten(?) edestä, ahtaasti takaa, hyvin sivulta. Hyvä käytös. Tarvitsee vielä aikaa.

Hyvä fiilis jäi näyttelystä. Luna meni oikein mallikkaasti, ei juuri piitannut tuomarin käsittelystä, kuunteli mua(!) ja jaksoi seistä. Lunalla kyllä taisi se nakki olla mielessä, sillä kun sitä viimeistä kierrosta vedettiin, Luna ihan viime metreillä pompahti ja kiepahti pari kertaa "anna jo ne herkut!". Onneksemme tuomari oli juuri selin meihin eikä nähnyt poukkoulua :) Seuraavaa näyttelyä suunnitellaan jo!

Pyöräilykausi startattu

Lumet alkavat olla siinä määrin huvenneita, että pitää etsiä vaihtoehtoinen tapa koirien (lähinnä Lunan) liikuttamiseen. Viime kesänä tuli tilattua springereitä kaksi kappaletta, joista toinen onkin ollut jo käytössä Rovalla pohjoisessa. Tänään korkattiin toinen juoksutin, pyörään kiinni, valjaat päälle ja menoksi. Ihan joka paikasta lumi ei ole pientareilta sulanut, mutta aika hyvin Lunaa pystyi juoksuttamaan pehmeämmällä alustalla asfaltin vieressä. Luna juoksi vierellä niin kuin tottunein springerin vedättäjä. Ihana juttu! Nyt pääsee antamaan teinille vauhdin hurmaa ja kasvattamaan kuntoa syksyn seikkailuja varten. Ja jos tää liikuntatapa auttaisi vähentämään kotiin kohdistuvia purkauksia, niin ihanaa sekin. No, suhteellisen kilttinä Luna on kyllä ollut. Tällä viikolla kahtena päivänä peräkkäin oli tuhottu pedin pehmustetyynyjä. Tiistaina oli vastassa pumpulimeri ja keskiviikkona höyhenmeri - keskellä tyytyväinen hännän heiluttaja ylpeänä löydöksistään!

Lumina pääsi tietenkin myös pyöräreissulle matkaan, mutta juoksutuksen sijaan Luminalle sopivampaan tyyliin maisemia korkeuksilta pyöräkorista ihailemaan. Tää on siis ollut yksi mielikuva, joka oli aikana ennen Luminaa. Halusin sen kokoisen koiran, joka mahtuisi pyöräkoriin. Ja Luminahan on juuri oikein mitoitettu pyöräkoriin sopivaksi! Mitteli on kyllä niin kätevän kokoinen näppärä tapaus pitää missä vaan mukana. Kantoboksissa Luminan saa minne vaan, myös lentokoneeseen (ei kyllä olla testattu, mutta mahtuisi). Lenkilläkin on niin kätevä, kun tulee vaikka yllättävä tilanne, jossa Lumina pitää äkkiä saada kiinni, niin kutsuu (tosin joskus pitää käskeä) Luminan syliin, ja tyttö vauhdilla ponkaisee syliin yhdelle kädelle kannettavaksi, ja toisessa kädessä kulkee Luna hihnassa.

Olin melko varma, että Lumina ois ollut levoton pyöräkorissa, mutta siinä tytteli istui kuin patsas, liekö ollut kauhusta jäykkänä... Ens kerralla pitää laittaa parempi pehmuste koriin, kun Luminan kynsi jäi ikävästi korin pieneen rakoseen, ja raukka säikähti tilannetta. Jos saisi hankittua ompelukoneen, niin voisi ihan itse ommella pehmikkeen, sillä kyllä me tullaan ensi kesänä paljon pyöräilemään Luminan kanssa. Tavoitteena onkin tehdä Luminasta "pyörähullu" ;D Pyörällä kun pääsee niin paljon kätevämmin kulkemaan kuin jalkaisin. Ja se entinen tapa kuljettaa Luminaa kantokopassa selässä ei ollut itselle kovinkaan ergonominen. Vielä pitäis löytää Luminalle jostain lentäjänlakki ja aurinkolasit silmiä viimalta suojaamaan ;D

Hiihtoilut startattu ja kaunis hihnakäytös opittu

Oijjoi, se on jo maaliskuu, ja vasta nyt päivittelen blogia - ekaa kertaa tämän vuoden puolella. Asiaa oisi kyllä ollut, mutta puhtia ei riittävästi. Talvi onkin jo hyvän aikaa ollut paremmalla puolella, eli olemme saaneet nauttia hyvistä aurinkoisista keleistä. Tänä talvena aloitettu uusi harrastus onkin ollut oiva tapa saada posket punaisiksi ja koirat tyytyväisiksi. Tosin Lumina on joutunut tyytymään perinteiseen kävelyyn ja lumessa kahlailuun sillä aikaa kun Luna on päässyt viipottamaan latuja.

 
Lunalle löytyi oikein soppeli asu hiihtoon Alatemmeksen Seolta, jossa myyjä Väliheikki näki heti yhdellä silmäyksellä mitkä valjaat istuisivat Lunalle parhaiten. Joten kertasovituksella selvittiin parissa minuutissa. Jospa ois tän tiennyt, niin oisi vältytty tuntien turhalta netissä roikkumiselta. Osaa meinaa olla niin monenlaista valjasta, että ei kokematon tahdo pysyä kärryillä minkälaiset välineet olisivat oikeanlaiset. Manmatin vetovaljaat ovat olleet kyllä toimivat ja istuvat kuin hanska. Koko satsi, valjaat, vetonaru ja -vyö oli jotakuinkin 70 euroa, ei siis olleenkaan paha sijoitus.

 Jokos lähettäs?

 Lähdön hurmaa

Lumina ei sentään joutunut autossa odottelemaan, 

vaikka kuva kertookin toista

 Juoksun jälkeen maistuu palkinnoksi

raksuilla maustettu vesi

Luminan juoksuja odoteltiin alkavan todella pitkään, niin pitkään että Luna päätti avittaa, ja alkoi tiputtelemaan joulukuun lopussa. Aika tarkalleen 29.12. aamulla huomasin juoksujen alkaneen. Lumina seurasi parin päivän viiveellä perässä. Tammikuu menikin sitten kyräillessä ja muutamissa yhteenotoissa, joista pari oli sen tasoisia että vähän jo säikähdinkin! Tytöillä on ikäeroa vain sellaiset vuoden päivät, ja omaa paikkaa vähän haeskellaan. Pikku kähinöihin puuttumista ollaan vältelty, saavat itse selvittää. Ja tämä taktiikka onkin vähentänyt kärhämiä, joita juoksujen jälkeen ei kyllä hirmusti ole enää ollut. Tilanteet syntyvät usein Lunan aloitteesta, ja ovat enimmäkseen siis sellaista "leikkimäistä" ärinää, jota tapahtuu etenkin lenkillä tai koirapuistossa. Lumina on kyllä hyvin oppinut antamaan tiukan palautteen Lunalle, kunhan me vain maltamme olla puuttumatta tilanteeseen. Aikaisemmin, kun tulimme väliin, haki Lumina enemmän turvaa meistä, ja Luna puolestaan ärsyyntyi vain lisää. Tämän neuvon sain viime joulun aikaan Helsingissä Vuolukivenpuiston koirapuistossa eräältä ihanalta naiselta, jolla oli kultaisia noutajia kaksi ja oisiko ollut vielä jokin muun rotuinen koira. Oi, kun ei enää muista. Hänelle kuuluu kiitos myös ehdottomasti tehokkaimmasta hihnakoulutusvinkistä ikinä, jonka avulla siis Luna hoksasi miten hihnassa on mukava kävellä pantaan kuristumatta. Tai luulen ainakin, että Lunakin nauttii lenkeistä nyt eri tavalla, kun hihnan toisessa päässä voidaan nauttia kävelystä ilman hermojen menettämistä. Ja kaunis käytös hihnassa tarkoittaa meillä sitä, että saa kulkea eessä tai takana, kunhan hihna ei kiristy, ja pysytään suurinpiirtein oikeassa reunassa.

Miten sitten käytännössä Lunalle opetettiin hyvät käytöstavat lenkillä? Yksinkertaisesti hihnasta nyppäisemällä hyvin tiukasti (koiran koko huomioiden, Luminaa ei voisi samalla tavalla mitenkään nyppäistä) parisen kertaa alaspäin (käsi siis alhaalla) ENNEN kuin hihna kiristyy. Nyppäisyyn voi yhdistää kiellon (murina, ärähdys, EI, mitä sitten käyttääkään). Tätä joutuu toistamaan monta kertaa, mutta auttoi ainakin meillä jo samalla lenkillä.

Kauniin hihnakäytöksen opetus tällä menetelmällä toimi meillä, ei kuitenkaan välttämättä ole kaikille sopivin. Mutta joo, tekniikka oli tehokäytössä sellaiset parisen viikkoa, jonka jälkeen on riittänyt muutama muistutusnyppäisy silloin tällöin. Aika hasardia puuhaa Lunan lenkitys oisikin näin talvisin etenkin liukkailla säillä, jos ei oltaisi saatu kiskomista kitkettyä pois. Toki edelleen Luna kun näkee jotain ihanaa, esimerkiksi oravan, niin se on menoa se...