Hiihtoilut startattu ja kaunis hihnakäytös opittu

Oijjoi, se on jo maaliskuu, ja vasta nyt päivittelen blogia - ekaa kertaa tämän vuoden puolella. Asiaa oisi kyllä ollut, mutta puhtia ei riittävästi. Talvi onkin jo hyvän aikaa ollut paremmalla puolella, eli olemme saaneet nauttia hyvistä aurinkoisista keleistä. Tänä talvena aloitettu uusi harrastus onkin ollut oiva tapa saada posket punaisiksi ja koirat tyytyväisiksi. Tosin Lumina on joutunut tyytymään perinteiseen kävelyyn ja lumessa kahlailuun sillä aikaa kun Luna on päässyt viipottamaan latuja.

 
Lunalle löytyi oikein soppeli asu hiihtoon Alatemmeksen Seolta, jossa myyjä Väliheikki näki heti yhdellä silmäyksellä mitkä valjaat istuisivat Lunalle parhaiten. Joten kertasovituksella selvittiin parissa minuutissa. Jospa ois tän tiennyt, niin oisi vältytty tuntien turhalta netissä roikkumiselta. Osaa meinaa olla niin monenlaista valjasta, että ei kokematon tahdo pysyä kärryillä minkälaiset välineet olisivat oikeanlaiset. Manmatin vetovaljaat ovat olleet kyllä toimivat ja istuvat kuin hanska. Koko satsi, valjaat, vetonaru ja -vyö oli jotakuinkin 70 euroa, ei siis olleenkaan paha sijoitus.

 Jokos lähettäs?

 Lähdön hurmaa

Lumina ei sentään joutunut autossa odottelemaan, 

vaikka kuva kertookin toista

 Juoksun jälkeen maistuu palkinnoksi

raksuilla maustettu vesi

Luminan juoksuja odoteltiin alkavan todella pitkään, niin pitkään että Luna päätti avittaa, ja alkoi tiputtelemaan joulukuun lopussa. Aika tarkalleen 29.12. aamulla huomasin juoksujen alkaneen. Lumina seurasi parin päivän viiveellä perässä. Tammikuu menikin sitten kyräillessä ja muutamissa yhteenotoissa, joista pari oli sen tasoisia että vähän jo säikähdinkin! Tytöillä on ikäeroa vain sellaiset vuoden päivät, ja omaa paikkaa vähän haeskellaan. Pikku kähinöihin puuttumista ollaan vältelty, saavat itse selvittää. Ja tämä taktiikka onkin vähentänyt kärhämiä, joita juoksujen jälkeen ei kyllä hirmusti ole enää ollut. Tilanteet syntyvät usein Lunan aloitteesta, ja ovat enimmäkseen siis sellaista "leikkimäistä" ärinää, jota tapahtuu etenkin lenkillä tai koirapuistossa. Lumina on kyllä hyvin oppinut antamaan tiukan palautteen Lunalle, kunhan me vain maltamme olla puuttumatta tilanteeseen. Aikaisemmin, kun tulimme väliin, haki Lumina enemmän turvaa meistä, ja Luna puolestaan ärsyyntyi vain lisää. Tämän neuvon sain viime joulun aikaan Helsingissä Vuolukivenpuiston koirapuistossa eräältä ihanalta naiselta, jolla oli kultaisia noutajia kaksi ja oisiko ollut vielä jokin muun rotuinen koira. Oi, kun ei enää muista. Hänelle kuuluu kiitos myös ehdottomasti tehokkaimmasta hihnakoulutusvinkistä ikinä, jonka avulla siis Luna hoksasi miten hihnassa on mukava kävellä pantaan kuristumatta. Tai luulen ainakin, että Lunakin nauttii lenkeistä nyt eri tavalla, kun hihnan toisessa päässä voidaan nauttia kävelystä ilman hermojen menettämistä. Ja kaunis käytös hihnassa tarkoittaa meillä sitä, että saa kulkea eessä tai takana, kunhan hihna ei kiristy, ja pysytään suurinpiirtein oikeassa reunassa.

Miten sitten käytännössä Lunalle opetettiin hyvät käytöstavat lenkillä? Yksinkertaisesti hihnasta nyppäisemällä hyvin tiukasti (koiran koko huomioiden, Luminaa ei voisi samalla tavalla mitenkään nyppäistä) parisen kertaa alaspäin (käsi siis alhaalla) ENNEN kuin hihna kiristyy. Nyppäisyyn voi yhdistää kiellon (murina, ärähdys, EI, mitä sitten käyttääkään). Tätä joutuu toistamaan monta kertaa, mutta auttoi ainakin meillä jo samalla lenkillä.

Kauniin hihnakäytöksen opetus tällä menetelmällä toimi meillä, ei kuitenkaan välttämättä ole kaikille sopivin. Mutta joo, tekniikka oli tehokäytössä sellaiset parisen viikkoa, jonka jälkeen on riittänyt muutama muistutusnyppäisy silloin tällöin. Aika hasardia puuhaa Lunan lenkitys oisikin näin talvisin etenkin liukkailla säillä, jos ei oltaisi saatu kiskomista kitkettyä pois. Toki edelleen Luna kun näkee jotain ihanaa, esimerkiksi oravan, niin se on menoa se...

Aarteita ja pakkasia

Luna erittäin mielellään kantaa tavaroita suussaan. Aika usein Luna veikeän ilmeen kanssa sipsuttelee ees taas ympäriinsä, ollkarista makkariin, keittiöön ja taas olkkariin, niin kauan kunnes me hoksataan että taas on joku aarre löydetty ja kätketty suuhun. Luna tulee pyydettäessä kiltisti luokse ja luovuttaa aarteensa sitä ylpeydellä esitellen. Joskus tätä sipsuttelu-riittiä ei tapahdu, vaan Luna makaa tyytyväisenä aarteensa kanssa, sitä onneksi kummemmin mutustelematta. Mitä Luna sitten pitää aarteinaan? Monenlaista. Yksi lemppari on sukat ja toinen korvatulppa, joka tosin joskus vahingossa pienen kokonsa vuoksi häviääkin hups kurkusta alas... Lenkillä ollessamme pari päivää sitten sattui otteeni kirpoamaan Luminan fleksistä ja kädensija kelautui vauhdilla Luminan viereen. Tästähän Luna riemastui ja syöksyi fleksiin tarttuen ja toi sen innoissaan minulle. Suuret kehuthan Luna tästä oivalluksesta ansaitsi!! On se vaan, Lumina ei sitten millään meinaa tuoda mitään kun pyytää (poikkeuksena tokokapula:) ja Lunalta tuominen on sujunut ilman mitään opettamisia, positiivinen vahvistaminen on vain voimistanut toimintaa. Enhän kovin ole kehdannut moittia aarteiden kantamisesta, jotta tuominen olisi jatkossakin mieluisaa. Sanon Lunalle että oi, tämä ei ole sinun, mutta kiitos kun toit.

Luminan juoksuja ootellaan tässä edelleen alkavan. Sisätiloissa pissailu on edelleen esiintyvää, enkä kummemmin osaa liittää sitä juoksujen lähestymiseen. Lumina kun viettää osat vuorokaudesta yksin vessassa, leijailee saunassa aina toisinaan mukavat tuoksahdukset. Jokin pakko sinne on aina silloin tällöin tirautella... Onneksi tämä taipumus ei ole enää ilmennyt muualla sisällä. Luminan pissaustyyli sen sijaan herättää huomiota ulkona. Etutassujen varassa suihkuttelu on kyllä kieltämättä aika erikoista. Kenties mitteleille tyypillistä? Luminan turkki oli tässä joku aika sitten aika surkea, aikamoinen rakkipiski. Tuuheutta on havaittavissa, mutta edelleen kaukana tuuhempien rotutovereiden puuhkista. Ei se mitään, Lumina on oikein kaunis tyttö <3

Ihanaa, että pakkaset alkoivat ja loppui pitkään jatkunut rapakeli. Luna tykkää tästä vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin, sillä suihku on inhokki paikka. Hieman mieluisampi siitä tuli, kun käyttöön otettiin namit. Positiivinen ehdollistaminen toimii!

Onnea 1 v. Luna!!

Niin vaan se aika menee, edellisestä blogipäivityksestä on jo ties kuinka kauan... Mutta nyt piti terästäytyä, sillä onhan tänään Lunan ekat synttärit! Ja eka synttärikakku maisteltavana, ja olihan se makoisaa! Onnea hurjasti myös Lunan sisaruksille!!! :) 

Paljon onnea vaan, paljon... Joo joo, saadaanks me jo alottaa?

 Ekat palat saatiin samalta lautaselta, sitten oli parempi jakaa

kakusta Luminalle oma palanen...

Luna vetää rippeetkin vauhdilla.

Sateinen tokokoe

Iloisella mielin lähettiin aamulla tokokokeeseen Haukkikselle. Jänskätti tietty niin kuin normisti. Lumina oli hieman levoton, mutta pieni revittely- ja nuuskuttelulenkki ennen kehään menoa auttoi vähän. Lumina oli hienosti paikoillaan kun tuomari, Marja-Leena Hituri tuli tervehtimään. Tässä meillä ei ole ollut ongelmia pitkiin aikoihin. Hieman Lumina päällään väistää koskettaessa, mutta hyvin vähän. Paikkamakuu sen sijaan on oi ja voi. Vasta tokalla käskyllä maahan ja poistui rivistä pari askelta sillä aikaa kun kävelin Luminasta poispäin. Kun käännyin, oli Lumina istumassa, mutta kävi hetken kuluttua makaamaan. Makuulla pysyi niinkin hyvin, että ei suostunut istumaan. Joo no nollille se meni jo, joten se siitä. Meidän vissiin pitää paikalla makuussa aloittaa vahvistustreenit. Oikeastaan tämä ongelma taisi alkaa ekoiden kisojen paikkamakuusta, jolloin Lumina nousi seisomaan ja jouduin hakemaan Luminan pois. Eli Lumina sai palkan seisomisesta, kun tulin luokse! Auts. Huonon alun jälkeen koitin kuitenkin tsempata ja keskittyä mielessäni muihin liikkeisiin. Sanoisinko vaikeaa. Lumina ehti hyvän tovin autossa odotella, sillä olimme vasta 10. koirakko. Kaikkiaanhan ALO-luokassa oli 16, joista kaikki oli paikalla. Lumina oli ennen meidän vuoroa vielä hetken aikaa oottelemassa hihnassa puuhun sidottuna. Ja kun 9. koirakko oli kehässä, otin Luminan ja koitin saada Luminan hyvään vireeseen kepillä innostamalla ja namilla pikkuliikkeistä palkkaamalla. Seuraamisessa kytkettynä Luminalla oli hieno katsekontakti, muisti istua perusasennoissa, ei juurikaan haahuillut. Mutta piste tippui liiasta edistämisestä. Lumina herkästi edistää. Se on ollut meillä hionnan alla alusta saakka. Vapaana seuraamisesta tippui kaksi pistettä edistämisen takia. Hienosti pysyi kontakti, tästä olen iloinen :) Maahanmeno on meillä sujunut hyvin, ja nytkin meni aivan niin kuin pitikin. Puolikas piste vähennettiin kylläkin, koska sanoin liian voimakkaalla äänellä maahan. Mullahan on maahan -käsky aika painokas ja matalan möreä. Luoksetulossa Lumina tuli kovaa kyytiä ja vauhdilla, mutta huomasi jonkun ihanan tuoksun maassa (!) ja jäi sitä haistelemaan. Uusi käsky, ja Lumina tuli heti vierelle. Pisteen menetykset tästä sekä taas mun äänen käytöstä. "Tänne!" on sekin aika voimakas, ja Tuomarin mielestä ruman kuuloinen (?). Noh, liikkeestä seisominen oli muutes hyvä, mutta kun palasin Luminan viereen, Lumina väisti hieman. Siitä piste pois. Estehypyn luo kun mentiin, kesti mulla valmistautuessa hetki saada Luminaan kontakti, siis ennen liikkeen aloittamista. Hienosti Lumina hyppäsi ja jäi parin metrin päähän esteestä, ei siin aivan esteen taa, kuten lähes aina ennen. Ajattelin vaan mielessäni että VAU. Kuitenkiin menetettiin puolikas piste, koska valmistautuminen kesti meillä niin kauan ja Lumina teki liian ison kaarroksen (?) hypyn takana. Kokonaisvaikutus oli täydet 10.

Kyllä harmittaa pisteiden menetykset, etenkin tuosta äänen käytöstä johtuen. Meillä käskysanoista on vain tullut sellaisia kuin ne nyt ovat. Treeneissä on vain huomannut Luminan toimivan paremmin, kun käskysanat eroavat selvästi toisistaan ja siitä muusta puhumisesta. Lumina kun on hieman unelmoivaa tyyppiä, eli ei keskity tekemiseen 100%. eli monasti tyttönen katselee muualle, eikä sitten tahdo vain kuulla mitä pitikään tehdä. Oih. Tässäkin pitäisi vissiin treenata sitä keskittymistä. Se kontakti. Siispä häiriön alla treenaamista enemmän.

On se. Koira osaa, mutta ei sitten kuitenkaan osaa. Kyllä se välillä tuo harmaat pilvet pään päälle. Onkohan tää sittenkään meidän juttu? Mutta mutta, tuomarit näköjään kiinnittävät eri asioihin huomiota ja täytyy myöntää että aika tarkasti katsoi Hituri meidän suorituksia. On se vaan niin viilausta tää toko. Ei me kyllä uskalleta siirtyä avoimeen vielä. Pitää ny ees saaha se TK1, ni ollaan ees joku tunnus tienattu ;) Kuitenkin jokatapauksessa oon tosi ylpeä Luminan keskittymisestä. Hienosti ja mittelimäisesti (en tiedä mitä se on, mutta musta Lumina on NIIN mitteli) Lumina veti kehässä!!

Tässäpä vielä arvosanat:

Luoksepäästävyys                                  10
Paikalla makaaminen                             0
Seuraaminen kytkettynä                         9
Seuraaminen taluttimetta                       8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä     9,5
Luoksetulo                                             7
Seisominen seuraamisen yhteydessä       9
Estehyppy                                              9,5
Kokonaisvaikutus                                    10

Pistemäärä yht. 147

Siispä ALO2, ja sijoitus 14/16.

Luminan Match Show

Luminalla oli eilen illalla uudenlainen koitos kun oltiin Maikkulassa mätsärissä. Ja tämä siis ensimmäinen kerta kun näyttelykäytöstä päästiin treenailemaan. Pienille aikuisille tuomarina oli Ilpo Ojala (kennel Royalgrowl). Hyvä hyvä, miestuomari on aina hyvä :) Paikalla oli aikas monta pystäriä, ja muutenkin aikas monta muuta koiraa > kaikenkaikkiaan 168 koiraa ja päälle vielä junior handlerit (8 koirakkoa). Me oltiin viime hetkillä ilmoittautumassa, joten kehävuoroa saatiin ootella jonkun aikaa. Ja hyvä niin, sillä Lumina ehti siinä rauhoittumaan ja tottumaan vilinään ja hälinään, jota riittikin. Iso parkkialue ei tuntunut tuon koiramäärän kanssa yhtään isolta, päinvastoin. Omaa vuoroa odotellessa Lumina pääsi tutustumaan muihin pystiksiin, joista yksi saman värinen, mutta niin erinäköinen. Voi kun Lumina näytti niin haaliskolta tämän toisen ruskean tytön vieressä, joka oli kauniin tumma. Varmaan sellainen tumma kun värin pitäisi (?) olla. Onkohan Lumina haalistunut auringossa...

Kehään kun päästin oli meillä vastassa toinen pystäri, oisko ollut kleini tai voi olla että pommi. En osaa sanoa, kun niin keskityin Luminaan. Vähän jänskätti mitenkä meillä menee, kun ei ollut pienintäkään tietoa miten mitteliä kuuluu esittää. Mikä on se oikea vauhti ja silleen. Eikä pöydälläkään olla hirmusti oltu, saati että joku vieras, ja vieläpä mies (!) suuta ois sörkkinyt. Noh, hyvinhän se meni. Pöydällä ei vain kande pitää namia ihan koiran nenässä kiinni, kun siitä voi tulla sitten riitaa. Siis Lumina ois saattanut alkaa puolustamaan namiaan, että tuomari ei vain sitä hältä vie. Oukei, tämä hyvä tietää jatkossa. Lumina seisoi hienosti pöydällä ja kehässä asteli reippaasti. Tosin minua tokomaisesti tapittaen. Kokonaisuudesta saatiin punainen nauha, sillä tuomarin mielestä: "kauniisti ja rodunomaisesti esitetty!". Olin näistä sanoista ilahtunut :) Hienoa Lumina-tyttönen!

Ennen punaisten kehää, oli meillä aikaa käydä kierros eläinkaupassa (Muskettikoira), jonka piha-alueella mätsäri siis pidettiin. Ja tietenkin pitihän turkkia hieman tässä välillä taas pöyhiä.

Ja sitten taas kehään.

Tuomari juoksutti koiria pienissä osissa ja alkoi valkkaamaan kehään jääviä koiria. Me olimme ne viimeiset joukkoon valitut. Vau :) Oiskohan meitä ollut 6-7. Juostiin vielä kerran ja taas seistiin. Tässä vaiheessa tuomari tuli kiittämään ja poistuimme koitoksesta. Vaikka ei palkintosijoille neljän parhaan joukkoon päästy, niin punaisen nauhan saaneiden pystärien joukosta päästiin kuitenkin pisimmälle. Katsotaan nyt voiskos Luminan joskus sitten viedä oikeaan näyttelyyn.

Otin Luminasta muutaman videonkin kun harjoittelimme takapihalla. Videot vain taitavat olla liian isoja tai jotain kun eivät jaksa latautua, joten videoiden sijaan pari kuvaa seisomisharjoituksista:

Yksi näyttelytreenivideo taisi nyt onnistua latautumaan:

Tokokisat Haukkiksella

Luminan kanssa oli päivällä koitos OKK:n järjestämässä tokokisassa ALO-luokassa. Lumina oli jotenkin väsyneen oloinen ja jouduin innostamaan Luminaa tavanomaista enemmän valmistautuessamme kehään. Innostuksen puute valitettavasti näkyi kehässä laiskahkona seuraamisena, ei ollut tyttö niin hyvin mukana. Seuraamisten pysähdyksissä Lumina jostain syystä jäi seisomaan. Ihmettelen tätä, sillä treeneissä ei vastaavaa ole ollut. Aivan sama ongelma oli luoksetulossa, jossa Lumina ei istunut vierelle, vaan jäi seisomaan. Oi voi. Liikkeestä seisominen, tämä murheenkryyni, osoittautui kisoissa edelleen harmaita hiuksia aiheuttavaksi liikkeeksi. Seisomisen sijaan Lumina syöksyi maahan. Auts. Ei auttanut korjaava toinen käsky :/ No, minä kuitenkin virheistä huolimatta kehuin Luminaa iloisesti liikkeiden suorituksen jälkeen. Kehuin tyttöä siinä määrin, että tuomari hieman rokotti meitä liiallisesta palkitsemisesta. Njoo. Nyt pitää miettiä miten puuttua huonoihin istumisiin ja liikkeestä seisomiseen.

Pikkuvirheistä huolimatta ykköstulos napsahti! Tästä on hyvä jatkaa!

  
Luoksepäästävyys                                  10
Paikalla makaaminen                             10
Seuraaminen kytkettynä                         8
Seuraaminen taluttimetta                       9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä     10
Luoksetulo                                             9
Seisominen seuraamisen yhteydessä       0
Estehyppy                                              10
Kokonaisvaikutus                                    8,5

Pistemäärä yht. 167,5

Tupasvillafiilistelyä

Aamulenkki suuntautui unelmaiselle tupasvillaniitylle, joka osoittautui hyvinkin kuvaukselliseksi pumpulimereksi, kuitenkaan ei kuvattavien eikä kuvaajan kannalta kovinkaan unelmaiseksi. Ihan hillitön sääskiarmeija hyökkäsi kimppuumme ja aurinko teki sekin osansa. Kuten kuvista voi tulkita... Tämä ei tosin ollut mitään verrattuna siihen minkä järkytyksen koin eilen illalla löytäessäni Luminan otsasta punkin! Tämän kesän eka ja toivottavasti myös vika!

Tokokoe oli ja meni alkuviikosta sekä tänään uimassa

Tiistaina 26.5. oli Oulun Seudun Noutajakoirayhdistyksen järjestämä toko-koe - elämäni ensimmäinen virallinen sellainen. Huu, että sitä jänskättikin aikalailla. Kisapaikalla ALO-luokan alkua ootellessa jännitys kuitenkin hellitti hyvin, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä Lumina oli hieman levoton ensimmäisten liikkeiden aikana. Luoksepäästävyys meillä meni nappiin. Toisin kävi paikalla makuun kanssa. Lumina jäi kyllä maahan, kun ohjaajat lähtivät koirien luota, mutta nousi melkein heti ylös ja tuli parin metrin matkan perääni jääden seisomaan. Raukka oli maahan jäädessään katsonut molemmille puolilleen, ja todennut sitten kai että emmä kyllä noiden vieressä aio maata... Onneksi seuraaminen sujui mainiosti, Lumina seurasi hyvällä kontaktilla. Pisteiden menetykset tulivat viimeisistä perusasennosta. Hihnaseuraamisessa Lumina istui suorituksen lopuksi vierelle pienellä viiveellä ja seuraamisessa ilman hihnaa Lumina meinasi lähteä huitelemaan muualle kun piti istua viereen. Onneksi Lumina tuli kuitenkin heti vierelle yhdellä kutsulla. Seisominen liikkeestä on ollut meillä ongelmallinen, ja niinhän kävi samalla lailla, eli Lumina ei jäänyt seisomaan vaan syöksyi maahan. Estehypystä teki haasteelisen hyppytelineen sijaitseminen lähellä kehän reunaa, jossa oli soppelisti joku ihana koira. Esteen yli hyppäämisen sijaan Lumina päätti käydä moikkaamassa kaveria...

Kokonaisuuteen olen kuitenkin tyytyväinen, näillä uskaltaa suunnata seuraaviin kisoihin! Tuomari, Olavi Pajalakin kun kahteen otteeseen kehui meidän seuraamista :) Palkintojen jaossa hän vielä väläytti, että nollat vaan pois niin saatte ykköstuloksen!


Luoksepäästävyys                                  10
Paikalla makaaminen                               0
Seuraaminen kytkettynä                          9
Seuraaminen taluttimetta                        8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä     10
Luoksetulo                                             10
Seisominen seuraamisen yhteydessä        0
Estehyppy                                               0
Kokonaisvaikutus                                    9

Pistemäärä yht. 119


Tänään käytiin pitkästä aikaa uimassa.

 Luna rakastaa keppejä

 Pakollinen ravistelu...

 Luminan mielestä rannassa on kivointa

Lumina poseeraa hiekkaisen kuonon kanssa. 

Hiekassa piehtarointi on yksi lemppari!

Tässä vielä Lunan tämänpäiväinen uintinäyte 

Luna 7 kk ja Luminan kanssa tokokisoihin

Onpas aikaa blogin päivittämisestä... Kamalasti tässä ei kuitenkaan ole sattunut eikä tapahtunut muuta, kuin yksi ikävämpi tapaus. Oltiinpa Valkiaisjärventien varrella lenkillä Nilesjärveä kiertämässä, kun Lunaa luultavasti pisti amppari tai käärme. Yhtäkkiä Luna valahti istumaan ja alkoi ulisemaan. Jonkun hetken päästä kuono rupesi turpoamaan, joten koira syliin ja päivystykseen. Aika veteläksi pistos veti koiran. Sen vajaan puolitoista tuntisen aikana, mikä päivystyksessä jouduttiin omaa vuoroa odottamaan makoili Luna sylissäni aivan voimattomana. Hoitona oli tiputus sekä kortisoni-, antibiootti ja kipupiikki. Vielä seuraavanakin aamuna oli kuono turvonnut ja koira uuvuksissa. Eipä noussut pentunen tavanomaiseen tapaansa ylös iloisesti tervehtimään, mutta heilutti sentään häntäänsä lattiatasolla. Päivän aikana Luna piristyi kuitenkin aivan normaaliksi ja illalla päästiin pentukurssille. Ettäs aika säikähdyksellä tästä selvittiin. Säikähdyksellä selvisi myös Saara belginsä Taran kanssa, joka sai vielä pahemmat oireet ja vieläpä useammaksi päiväksi. Yllättävän voimakkaan reaktion voivat näköjään luonnoneläinten myrkyt aiheuttaa :/

Luna täytti eilen 7 kk ja sen kyllä huomaa. Teiniriiviö on talossa. Riiviö, joka on hoksannut miten ihania täytteitä omista pedeistä löytyy. Häkissä olevaa mattoa on alettu repimään aikoja sitten, mutta oi ne ihanat pehmeät pehmikkeenäkin toimivat vanut, niitä on niin mukava repiä. Kunhan vain on eka saanut avattua vetskarin (eli rikottua kankaan vetskarin vierestä, kun se vetskari ei auennutkaan ekalla yrittämällä) ja rikottua sisätyynyn kankaan. Oi onni ja autuus repiä pehmoisia vanusia! 

Toinen juttu riiviöitymisestä on lenkillä toisille koirille haukkuminen. Tätä Luna on tosin tehnyt vähemmän, mutta siihen pitää silti puuttua. Lenkillä onkin aina oltava namia mukana, että jospa ne vois olla houkuttimena kun koiria tulee vastaan. Mutta mutta, Lunahan on pikkuisesta asti ollut kovasti kiinnostunut koirista. Eikä ne namit oo tähän mennessä voittanu mielenkiintoa toisiin koiriin. Ehkäpä vielä jonain päivänä... 

Lenkilllä siivosti kulkeminen muulloinkin kuin ohitustilanteissa on vielä hionnan alla. Meilläpä mennäänkin niin että  eka kiskotaan mettään, sitten juostaan viivana ees taas kieli pitkällä ja välillä hävitään näkyvistä ja välillä haetaan muutama raksu ja painetaan taas. Lopulta luovutetaan kun ei enää jaksa revitellä, ja nälkä alkaa hiukomaan, jolloin on hyvä taas pistää remmi kiinni ja sitten voi kulkea nätisti vierellä, kun siitä saa aina paljon nameja :) Mutta aamuisin meidän lenkit on aika sieviä, sillä aamulla ollaan aika aamupöpperöisiä eikä olla vielä kunnolla käynnistytty. Luna tosiaan on aamu-uninen. Kiireettömät aamut on Lunan mieleen ;)

Tänään käytiin oikein olan takaa ulkoilemassa. Pidemmät lenkit tuli tehtyä aamulla, päivällä ja illalla. Aikas rauhaisaa onkin nyt ollut, eipä oo eräs juurikaan viihtinyt mitään olla vaatimassa - paitsi nukkumarauhaa ;) Näin kuin oiskin aina. Uinti ja vedessä juoksu on yksi Lunan mielipuuhista, joten soramontut Jäälissä oli oiva paikka päivälenkille.

Lumina puolestaan nautti enemmän hiekassa piehtaroinnista, keppien kantamisesta ja niiden järsimisestä, mutta uskaltautui kuitenkin veteen, kun pitihän sitä veteen heitetyt raksut käydä napsimassa. Uiminen ei kuitenkaan mieluisinta puuhaa ole, kuten kuva kertoo...

Luminan kanssa on tämän kuun lopussa koitos, kun olemme ilmoittautuneet ekaan tokokokeeseen! Jaiks! Pitää ottaa se puhtaasti harjoituksen kannalta, ei siis mitään sen kummempia tavoitteita. Elämäni ekat tokokisat, joten varmasti jännittää, vaikka miten yrittäisi ottaa rennosti. Toivottavasti jännittämiseni ei kuitenkaan vaikuta Luminan suoritukseen. Pitää vain kovasti innostaa Luminaa ja kehua liikkeiden välillä, vaikka kehuttavaa ei juuri olisikaan...
 

Lunan kanssa mätsärissä

Näin kauniina päivänä oli mukava suunnata Pohjois-Suomen Sheltit Ry:n järjestämään äitienpäivän Match Show:n Limingantullin Prisman pihalle. Isoja pentuja taisi olla 20, ja me aivan siellä häntäpäässä ilmoittautuneina. Luna jos olisi heti ekana kehään laitettu, niin se oisi varmasti ollut aikamoista kiskomista. Parempi siis näin. Ehittiin odotellessa purkaa  enimpiä innostuksia viereisellä nurmikentällä pallon kanssa ja muuten ihmetellä koiravilinää. Samalla harjoiteltiin pallon avulla seisomista ja nätisti kulkemista. Pallo tosin siinä kulkemisessa aiheutti enemmän pomppuja kuin vierellä ravaamista...

Aika nopsaan numeroita kehään huudeltiin, ja pian olikin meidän vuoro astua estradille. Luna sai hienosti punaisen nauhan ja sijoittui lopulta punaisten neljänneksi! Hieno tyttö!! Vielähän tuota kehäkäyttäytymistä pitää harjoitella, ja juurikin mätsärit ovat näyttelytreeneille erinomainen paikka. Laikan oikeaoppisesta esittämisestä ei ole kyllä minkäänlaista tietoa, että ihan mutu-tuntumalla ollaan menty ;) Jospa oikeaan näyttelyyn mennessä saisi selville mitenkä pitäisi Lunan kanssa toimia.

Mä seison oikeen sievästi, ni sitten saan namin :)

Ai, nyt pitää mennä hyvin kun mua kuvataan!

Tokoiluja

Maanantaina alkoi Lunan kanssa OKK:n pentukurssi. Treenailtiin kontaktia. Luna oli villi tapansa mukaan, mutta jaksoi keskittyä hienosti :) Tennispallosta on tullut Lunalle ehkä se ihanin lelu, mutta sen kanssa ei välttämättä jaksa niin keskittyä ;) Tunnin lopussa harjoiteltiin rauhoittumista, ja voi kun se oli vaikeaa. Mitenkä sitä nyt viitsii paikalla olla kun ois kivempi touhuta menemään. Jooh, tämän kanssa pitää alkaa ehottomasti tuskailemaan. Pitäähän se lunkisti olemisen taito oppia!

Luminan kanssa kesäkauden treenit alkoi eilen ja tänään juoksut. Treenailkaamme siis kotosalla muutamat seuraavat viikot. Eilen treeneissä oli kokeenomaisesti luoksepäästävyys, paikalla makuu (1 min.), seuraaminen kytkettynä, liikkeestä maahan ja luoksetulo. Meni hyvin siihen nähden että oltiin tälle vuodelle ekaa kertaa ulkokentällä ihanien tuoksujen ja lentävien lehtien kanssa. Lumina jaksoi keskittyä seuraamiseen (mitä nyt kerran hämääntyi lentävistä lehdistä, mutta muisti kuitenkin että mitä ollaankaan tekemässä), jossa kylläkin on parannettavaa oikean paikan suhteen. Luoksetulossa Lumina jäi hyvin paikalleen, mutta kun oli kutsun vuoro, niin Lumina katseli taakseen ja en uskaltanut antaa käskyä, vasta kun oli pakko liikkurin käskiessä toiseen kertaan. Onneksi Lumina kuitenkin kuuli ja totteli vaikka se pää oli edelleen toiseen suuntaan. Perusasento jäi luoksetulossa hieman liian eteen, ja tätä on tapahtunut aiemminkin. Hiomista hiomista. Liikkeestä maahanmenossa ei muita ongelmia kuin mun tuplakäsky, "maahan!" ja pään liike. Lumina kun juuri siinä kohti niitä lentäviä lehtiä ihasteli...

Meidän pitää siis seuraamisessa vahvistaa oikeaa paikkaa, hioa perusasentoja ja kiinnittää huomiota omiin liikkeisiin, kaksoiskäskyjä tulee liian helposti annettua, pois siis turhat liikkeet. Näitä vaan tuli käytettyä, kun jänskätti viime kerran huono seuraaminen, juuri se maan nuuskiminen. En siis luottanut että Lumina tottelee ilman apuja... Luoksetulossa olisi pitänyt antaa käsky heti eikä odotella että Lumina katsoo ja varmasti kuuntelee. Vinkiksi sain kokeilla nimen lisäämistä käskyyn, "tänne!" -käskyn sijaan "Luminatänne!". Pitääpä kokeilla mitenkä toimii.

Yllättynyt kyllä olin että Lumina ei haistellut maata!! Se oli jo iso voitto! Viime kertaan nähden menin nyt paljon reippaampaa vauhtia seuraamisessa, viime kerralla kun olin mennyt melkoisen hiljaista vauhtia. Ennen meidän vuoroa harjoiteltiin liikkeitä runsain namipalkkauksin ja välissä rentouduttiin paikallaololla käskyllä "käy siihen", mikä on kotonakin käytössä sekä käytiin haistelemassa parhaimmat hajut ja Lumina väänsi merkkauspissat ominaisella tyylillään takajalat ilmassa. Pitää koittaa löytää ne samat tavat mitenkä sitten kisatilanteessa käyttäydytään, että Luminalle kaikki ois jo tuttua. Koitinkin olla nyt mahdollisimman jännittynyt ;)

Viikko sitten otetuissa poseerauskuvissa on vielä lunta. Viimeisetkin takapihan sitkeät lumilämpäreet sulanee tämän päivän aikana. Sitten vaan pitää ootella josko se nurmi alkaa vihertämään vai pitääkö kylvää uudestaan... Osa pihan havuista on turhankin ruskeita. Kiitos kuulunee kahdelle lumen tamppaajalle. Uusia sijoitteluita kasveille pitää kyllä kehitellä, kun tämä meidän innokas Luna -puutarhuri on liiankin innokas etenkin noissa leikkaushommissa. Ei taida pihalta sellaista kasvia löytyä, jota ei ois jo hoitoleikattu...

Kaverikuvia

Kevät on edennyt viikon takaisesta huimasti. Viikonloppu vietettiin pohjoisessa, ja siellä pystyi vielä lenkkeilemään jäällä. Maanantaina kun tultiin takaisin Ouluun oli lumet hävinneet melkeinpä kaikkialta muualta paitsi meidän takapihalta... Toisaalta hyvä näin, niin säästyy vielä hetken aikaa tassujen pesemiseltä. Luna nimittäin rakastaa kaikkia ihania mullasta löytyviä tuoksuja. Talvella takapihalla oli ruukku, jonka kasvit oli pian revitty ja multa levitelty ympäriinsä. Tuhoa ei tehty kerralla, vaan hiljakseen, silleen kunnolla nautiskellen. Huoh. Siinä meni patjarikon talvehtimiskokeilu aivan puihin. Tai no, tämän testin tuloksena voidaan todeta että patjarikko ei menesty talven yli ruukussa ;)

Viikonlopun reissu oli melkoisen rankka, kaupunkilaiset kun eivät ole maalaiselämään niin tottuneita ;) Lumina sai katu-uskottavuutta lisäävän jäljen luultavasti juuri tältä viikonlopulta. Aika useinhan me koirien suita tutkitaan, ihan jo vain huvin vuoksi, etenkin Luminan hampaita tutkitaan, kun leikkien yhteydessä kuivat huulet paljastavat hampaat hauskasti. Sunnuntaina hammasrivistö oli taas käsittelyssä. Muutoin sievät (tai totuuden nimissä vähän ehkä oikomishoitoa kaipaavat) hampaat olivat yläeturivin toisesta hampaasta menettäneet puolikkaan. Hammas taisi mennä poikki silloin kun Luna juoksi pentupöljyyttään Luminaa päin, niin kovaa että Lumina vingahti ja siristeli silmiään. Törmäys ei jäänyt sen enempää vaivaamaan, koska Lumina palautui pian entiselleen. Eläinlääkärin mukaan hammasta ei ainakaan toistaiseksi tarvitse poistaa, kun hammas muuten näyttää normaalilta. Hampaan poisto tehdään nukutuksessa, ja nukutuksessa on kuitenkin aina riskinsä. Ell suositteli hampaan poistoa ennemmin jonkin muun nukutusta vaativan toimenpiteen yhteydessä tai jos hammas alkaa vaivaamaan. Näillä siis mennään.

Luna resusikin ja paineli menemään viikonloppuna, joten pentunen olikin aika raukeana parisen päivää alkuviikosta. Nyt taas alkaa energiaa olemaan, ja rauhoitusharjoitukset ovat olleet aika ihania :) Luna siis maahan kyljelleen ja hoetaan "nukutaan", niin jokos pieni nukkuu kohta ;) Tämän meille vinkkasi Mangon omistaja, kiitokset hälle tästä kullanarvoisesta harjoitusvinkistä!


Tässäpä näitä takapihan kaverikuvia :)

Sunnuntain kuvia, puistoilua ja treenipäivitystä

Sunnuntaina oltiin taas pentutreffeillä, ja tässä hieman kuvasatoa edellisen postauksen lisäksi.

Treffit sujuivat riehakkaasti ja tuttuun tapaan koirat pysyivät hyvin piha-alueella. Luna tosin on alkanut kuljeskelemaan jo kauemmas, ja niinhän siinä kävi, että kun oltiin lähdössä pois, niin Luna päätti suunnata kulkunsa luultavasti jonkin hajun perässä autotietä kohti. Sinne häippäsi kinoksen taa koiruus, noh ei auttanut kun saada Mango ja Koko kiinni ja minä sitten perään. Siellähän tiellä Luna pällisteli, ja minut huomattuaan lähti onneksi juoksuvauhtia tulemaan luokse. Huh huh, ei tällaisia kiitos! Tästä viisaampina osaamme valita juoksupaikat eri tavalla. Aika kaukana pitää liikenteen olla, että voi tuota yhtä nuuskuttelijaa päästää vapaaksi. Mutta tämähän on ollut tiedossa, että ei mikään yllätys.
Yksi turvallinen paikka on koirapuisto, ja Kynsilehdon puistossa ollaan oltu jo muutama kerta tapaamassa leikkikavereita. Sen verran hiljaisempi ko. puisto taitaa olla, että parempi sopia treffit sinne, että ei tarvitse yksin (tai kaksin) siellä tallustella. 

Tänään puistossa olikin oikea kansanvaellus sen ajan mitä siellä olimme illalla. Etukäteen oltiin parin koirakaverin kanssa sovittu treffailusta, ja hyvin sujui. Lunasta ei vaan taida ihan herkemmille olla kaveriksi, kun Luna jossain vaiheessa tuppaa intoutumaan kunnon niskaotteeseen ja ärinään. Aivan niin kuin Luminan kanssa. Lumina raukka :/ Lunalle sopii paremmin kaverit, jotka sanovat tarvittaessa vastaan. Onneksi Luna on kuitenkin saanut mallia aikuisilta, jotka eivät mitä tahansa pentuärisijöitä siedä. Muutoinhan meidän sulopennusta tulisi aikamoinen tyrannisoija.

Koulutusten osalta on juuri meneillään pieni treenitauko. Viikolla 19 alkaa pentukurssi OKK:lla. Sinne suuntaamme Lunan kanssa. Samaisella viikolla korkataan kesäkauden treenien aloitus myös Luminan kanssa. Voi, Luminan kanssa treenattavaa riittääkin, jos mielimme kesäkuussa tokokokeisiin ALO-luokkaan. Huonolta näyttää tällä hetkelllä, sillä viimeisellä tunnilla meillä oli kokeenomainen harjoitus, jossa ALO-luokan mukainen. Ja se meni ihan päin sanonko mitä. Vika tietysti minussa, kuinkas muutenkaan... Lumina siis seurasi nokka maassa. Tähän pitäisi nyt löytää syy ja korjata se. Siinäpä työsarkaa...

Sunnuntaina tapahtunutta...

Kisa karkkipaperista

  Koko löysi aarteen ja esittelee sitä Lunalle. 

 

  Njaa, ei mua kyllä hirveesti kiinnosta...

   No anna se mulle nyt!

   Tuu hakeen!

  Otetaan pieni tuijotuskisa, mä voitan!

  Miten se huijas mua, miten se vei sen multa?

  Hähää, tää on niin nyt mun!

   Maistellaanpa vähäsen...

No yäks, salmiakki ei oo mun juttu!

Tää on kieltämättä vähän erikoista